Uuden, alakouluissa jo syksyllä 2016 voimaan astuvan opetussuunnitelman keskiössä on ajatus oppilaasta ainutlaatuisena yksilönä sekä aktiivisena toimijana. Näiden ajatusten saattelemana sekä opettajien että median katseet ovat kääntyneet Pekka Peuran kehittämän yksilöllisen oppimisen mallin suuntaan, missä tavoitteena on oppilaiden omistajuus omasta oppimisestaan. Tämä opetusmalli perustuu tavoiteoppimisen, omatahtisen oppimisen sekä autonomian käsitteisiin, joiden perusajatus on oppilaiden yksilöllisyys sekä aktiivinen toimijuus.
Tämän tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli perehtyä siihen kuinka yksilöllisen oppimisen ajatuksia on toteutettu englannin kielen opetuksessa. Tavoitteena oli myös selvittää mallia soveltavien opettajien syitä opetuksen yksilöllistämiseen sekä heidän mielipiteitänsä tämän mallin hyvistä ja huonoista puolista. Lisäksi olin kiinnostunut siitä kuinka opettajat kokivat että heidän oppilaat, näiden vanhemmat, sekä kollegat ja rehtorit olivat suhtautuneet näi
hin kokeiluihin. Tutkimusta lähdettiin toteuttamaan laadullisena tutkimuksena, missä keskityttiin viiden englannin opettajan kokemuksiin yksilöllisestä oppimisesta. Aineistoa kerättiin analysoimalla blogitekstejä, haastatteluilla sekä havainnoimalla erään haastateltavan oppitunteja.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat suhtautuivat positiivisesti yksilöllisen oppimisen menetelmään, joskin he kaikki myönsivät toteutuksistaan löytyvän puutteita. Osallistuneiden opettajien mukaan sekä he että heidän oppilaansa pitivät omatahtista oppimista menetelmän parhaana puolena niin nopeiden kuin hitaidenkin oppilaiden kannalta, vaikka omatahtisuus oli joidenkin oppilaiden kanssa ollut ongelmallista. Oppilaiden lisääntynyttä vastuunkantoa omasta oppimisestaan pidettiin myös erittäin positiivisena, joskin todettiin, että tämä vaatii oppilailta melko paljon työtä. Tutkimuksessa tulee myös ilmi menetelmän merkitys opettajien kannalta, sillä osallistuneet opettajat kokivat työstänsä tulleen mielekkäämpää tämän menetelmän myötä. Syiksi tähän muutokseen nimettiin sekä läheisemmät välit oppilaiden kanssa että vapautuminen taulusta ja tietokoneesta sekä perinteisestä luokanhallinnasta. Joidenkin oppilaiden kohdalla motivaation ja/tai keskittymiskyvyn puute olivat kuitenkin osoittautuneet ongelmiksi. Lisäksi opetusmallin muutos oli osoittautunut melko työlääksi ja aikaavieväksi. Kokemukset vanhempien, kollegoiden sekä rehtorin kanssa olivat olleet melko rajallisia. Oman koulun kollegoiden lisäksi oli tukea kokeiluihin ja kehittämiseen haettu sosiaalisen median kautta. Vaikka tämän tutkimuksen tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä, voi tutkimuksen tuloksista olla hyötyä etenkin englannin tai muiden kielten opettajille jotka ovat kiinnostuneita yksilöllistämään opetustaan.
...
