Tutkin tässä työssä kulttuuritermistön merkitysyhteyksiä, kulttuurikäsitystä sekä kulttuuriin liittyvää politiikkaa virallisessa poliittisessa ohjelmassa, johon eksplisiittistä kulttuuripolitiikkaa ei ole kirjattu. Tutkielmani aineistona on valtioneuvoston 2013 eduskunnalle antama tulevaisuusselonteko Kestävällä kasvulla hyvinvointia.
Tutkimustehtävänäni on tarkastella, millainen kulttuurikäsitys tulevaisuusselonteossa esiintyy, millä tavoilla ja missä yhteyksissä kulttuurista puhutaan sekä millaista implisiittistä kulttuuriin liittyvää politiikkaa siitä voidaan lukea esiin. Käytän teoreettisena viitekehyksenä pääasiassa Kari Palosen, Sakari Hännisen sekä myös Jeremy Ahearnen käsitteellistyksiä politiikasta sekä alun perin Foucault´lta peräisin olevaa hallinnallisuuden teoriaa.
Tarkastelen tulevaisuusselontekoa retorisena ja poliittisena tekona, jonka avulla ajalla voidaan politikoida sekä myös hallintastrategiana, jolla tulevaisuus määritellään asiaksi, jota voidaan pyrkiä hallitse
maan. Käytän retorista analyysiä luennan välineenä, jolla etsin tekstistä poliittisuutta tarkastelemalla ensin minkälaisiin tekijöihin kulttuuri selonteossa kiinnitetään eli minkälaisia retorisia konstruktioita siinä luodaan kulttuurista. Sen jälkeen tarkastelen näistä yhteyksistä esiin nousseiden teemojen, kestävyyden, hyvinvoinnin, sivistyksen, koulutuksen ja identiteetin näkökulmista, millaista käsitystä todellisuudesta ja kansalaisuudesta selonteossa pyritään tuottamaan.
Aineiston analyysi osoittaa, että kulttuuritermistö liitetään tulevaisuusselonteossa työn ja
toiminnan, erityisesti yrittämisen kontekstiin. Selonteon produktionistisessa yhteiskuntakäsityksessä ja kilpailukyvyn kontekstissa kulttuurin paikan hyvinvoinnin yhtenä osatekijänä on ottanut työ ja sivistys määrittyy houkuttelevan ympäristön osatekijäksi ja taloudellisen kasvun välineeksi. Suurimmaksi esteeksi tulevaisuuden talouskasvulle ja hyvinvoinnille määritellään Suomen henkisen kulttuurin taso ja erityisesti kateuden ja häpeän tunteet. Näin poliittinen kiista tulevaisuuden suunnista ja kestävän kehityksen toteuttamisesta kääntyy kysymykseksi kansalaisten oikeanlaisista asenteista ja tunteista, jolloin ratkaisuksi talouden ongelmiin voidaan vaatia kansalaisilta mentaalista muutosta ja uutta yhteiskuntasopimusta vastuiden jakamisesta.
Selonteon identiteettipolitiikassa tulevaisuuden ihannekansalainen määrittyy omasta ja
lähimmäistensä hyvinvoinnista vastuun ottavaksi, yritteliästä riskinottoa kaihtamattomaksi,
elinikäisesti yritysten vaihtuviin tarpeisiin kouluttautuvaksi ja monia aloja hallitsevaksi
aktiiviseksi osallistujaksi.
...
