Kulttuuripolitiikka 2020-luvun Suomessa : hallitsevat diskurssit kulttuuripolitiikan strategiassa

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelen taiteelle ja kulttuurille asetettuja tavoitteita ja merkityksiä suomalaisen kulttuuripolitiikan kentällä sekä pyrin hahmottamaan niitä diskursseja, joilla kulttuuripoliittista keskustelua suomessa käydään. Linkitän tutkimusaiheeni kulttuuripolitiikan kansainväliseen tutkimukseen ja kehitykseen, sillä kulttuuripolitiikka ja sen kehitys on erityisesti Pohjoismaissa ollut samankaltaista. Tutkimukseni aineistona olen analysoinut opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025, sillä katson sen määrittelevän, rakentavan ja ohjaavan valtion kulttuuripolitiikkaa. Tutkimalla kulttuuripolitiikan strategiaa 2025 tarkastelen sitä, miten kulttuuri nähdään yhteiskunnallisesti, millaisia merkityksiä ja tavoitteita sille asetetaan ja millaisilla käsitteillä ja retorisilla keinoilla kulttuurista puhutaan. Tutkimuksen analyysimenetelmänä olen käyttänyt kahta diskurssianalyysin tutkimusmetodia: kriittistä lähilukua sekä faktuaalistaalistamisstrategioiden määrittelyä. Kriittisen lähiluvun kautta tarkastelen strategiatekstin retorisia valintoja ja lausetasolla tapahtuvaa vakuuttelua. Määrittelemällä strategiatekstissä esiintyvää faktuaalistamista analysoin sitä, miten ministeriö tuottaa totuutta kulttuuripolitiikasta, ja millaisia seurauksia sillä voi olla. Pyrin tutkimaan sitä, miten käsitykset ja käsitteet kulttuurista on muodostettu käyttämällä poliittista kieltä, ja millaista kuvaa strategia luo suomalaisen kulttuuripolitiikan tilasta ja tulevaisuudesta. Keskeisenä tutkimustuloksenani esitän, että yhteiskunnallisessa keskustelussa hallitsevana diskurssina oleva talous- ja tuottavuuspuhe hallitsee myös kulttuuripolitiikan strategiaa ja ohjausta. Tutkimuksestani voidaan päätellä, että kehitys on kansainvälinen ja liittyy finanssikapitalistiseen maailmaan, jossa kaikkea politiikkaa tarkastellaan talouden näkökulmasta.