Students with specific language impairment in English education : English and special education teachers' perceptions

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää englannin opettajien ja erityisopettajien kokemuksia englannin opettamisesta oppilaille, joilla on kielellinen erityisvaikeus (aikaisemmin dysfasia, englanniksi specific language impairment). Tätä aihetta on tutkittu Suomessa hyvin vähän, mutta maailmanlaajuisesti aiheesta löytyy joitakin tutkimuksia (ks. esim. Malinen ym. 2013, Dockrell ja Lindsay 2001 & Brackenreed 2010). Kielellisestä erityisvaikeudesta on saatavilla runsaasti tutkimusta ja tietoa, mutta opettajien opetuskokemuksista sitä löytyy huomattavasti vähemmän. Aihe on kiinnostava, koska noin 7 prosenttia lapsista kärsii kielellisestä erityisvaikeudesta, mikä on enemmän kuin esimerkiksi ADHD:sta kärsivien määrä. Lisäksi kielellisen erityisvaikeuden tiedetään olevan hyvin persistentti kielellinen vaikeus.

Tutkimuksen keskeiset tutkimuskysymykset ovat seuraavat; kuinka opettajat suhtautuvat inkluusioon ja segregaatioon, kokevatko he saaneensa riittävästi tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta, kuinka he kokevat pärjäävänsä oppilaiden kanssa, millaiseksi opettajat kuvailevat oppilaita, joilla on kielellinen erityisvaikeus, ja kuinka he ottavat oppilaiden erilaiset tarpeet huomioon ja eriyttävät opetusta. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän englannin opettajan ja kolmen erityisopettajan haastatteluista. Haastattelut toteutettiin keväällä 2015 Keski- ja Itä-Suomessa.

Tutkimuksen hypoteesi oli, että opettajat kokevat saaneensa hyvin vähän tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta opettajankoulutuksessa, mutta he kokisivat selviytyvänsä siitä huolimatta. Tulokset osoittavat, että hypoteesi oli paikkaansa pitävä; kuusi seitsemästä opettajasta koki opettajankoulutuksen riittämättömänä, mutta kuitenkin tunsivat pärjäävänsä oppilaiden kanssa vähintäänkin melko hyvin. Lisäksi he suhtautuivat melko positiivisesti oppilaisiin, joilla on kielellinen erityisvaikeus, sekä heidän opettamiseensa. Tässä tutkimuksessa ilmi tulleet kokemukset voivat auttaa kehittämään opettajankoulutusta, niin että tietoa oppimisvaikeuksista tarjottaisiin enemmän myös aineenopettajille. Lisäksi opettajien käyttämät opetusmetodit ja eriyttämiskeinot auttavat ymmärtämään millaisia keinoja voidaan käyttää erilaisten oppijoiden kanssa. Lisätutkimusta kaivattaisiin alueellisten erojen, sukupuoltenvälisten erojen, ja noviisi opettajien kokemusten selvittämiseksi.