Yläkouluaikaisen koulu-uupumuksen ja suoritusstrategioiden yhteys myöhempään koulupudokkuuteen

Abstract

Koulupudokkuuden taustalla olevien asioiden selvittäminen on tärkeää, sillä koulupudokkuudella on suuret haitat niin yksilölle kuin yhteisölle. Tämän vuoksi on tärkeää löytää ne tekijät, jotka vaikuttavat siihen, että toisen asteen koulutus on suorittamatta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yläkouluaikaisen koulu-uupumuksen ja erilaisten suoritusstrategioiden yhteyttä myöhempään koulupudokkuuteen. Tutkimus on osa Suomen Akatemian SkidiKids-hanketta, jossa tutkitaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja terveyttä. Hanke on jatkoa Lapsen Kielen Kehitys ja suvussa kulkeva lukivaikeusriski (LKK) -tutkimusprojektille, jossa on tutkittu lasten kehitystä syntymästä lähtien. Tutkimuksen aineistoa on kerätty 7. ja 9. luokan keväältä sekä sen vuoden syksyltä, jolloin tutkittavat ovat täyttäneet 20 vuotta. Seitsemännellä luokalla osallistujia oli 1246, yhdeksännellä luokalla 1612 ja 20-vuotiaana 616. Kaiken kaikkiaan 400 vastaajaa osallistui pitkittäistutkimukseen jokaisella mittauskerralla. Tutkittavista 72 (12 %) oli koulupudokkaita eli heillä ei ollut toisen asteen tutkintoa yli neljä vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen. Tässä tutkimuksessa havaittiin nuorten koulu-uupumuksen lisääntyvän yläkoulun aikana: he kokivat yhdeksännen luokan keväällä itsensä kyynisemmiksi koulua kohtaan sekä kokivat enemmän uupumusasteista väsymystä sekä riittämättömyyden tunnetta opiskelijana kuin seitsemännen luokan keväällä. Lisäksi nuoret välttelivät tehtäviä enemmän ja menestyivät koulussa heikommin kuin seitsemännellä luokalla. Koulupudokkaat erosivat jo seitsemännellä luokalla toisen asteen tutkinnon suorittaneista ja eroa oli yhdeksännellä luokalla yhä useammassa muuttujassa. Logistisella regressioanalyysilla havaittiin seitsemännellä luokalla koulu-uupumuksen ja suoritusstrategioiden vaikuttavan koulupudokkuuteen vain, jos ne heijastuivat koulumenestymiseen. Yhdeksännellä luokalla sen sijaan selittävinä tekijöinä olivat keskiarvon lisäksi riittämättömyyden tunne, tehtävän välttely ja epäonnistumisodotukset. Yläkoulun aikana koulupudokkailla tapahtunut muutos oli erilaista kuin tutkinnon suorittaneilla: koulupudokkaiden keskiarvo laski ja riittämättömyyden tunne kasvoi voimakkaammin kuin tutkinnon suorittaneilla. Lisäksi koulupudokkailla hallintasuuntautuneisuus väheni, kun tutkinnon suorittaneilla ei tapahtunut muutosta siinä. Yläkoulun alussa koulupudokkaat eivät eronneet epäonnistumisodotusten määrässä tutkinnon suorittaneista, mutta yläkoulun aikana koulupudokkaiden epäonnistumisodotukset kasvoivat, kun tutkinnon suorittaneilla ne vähenivät. Tämä tutkimus osoittaa, että jo 7. luokan keväällä koulupudokkaat erosivat tutkinnon suorittaneista, jolloin tukitoimet pitäisi ajoittaa jo 7. luokalle tai aiemmin. Lisäksi yläkoulussa tulisi tarjota lisää tukea epäonnistumiskierteessä oleville nuorille.