Fyysisen työkuormituksen yhteys eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn kunta-alan työntekijöillä ja toimihenkilöillä

Abstract

TIIVISTELMÄ

Työuran aikaisella fyysisellä työkuormituksella on negatiivisia vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn vielä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Fyysistä työkuormitusta on tarkasteltu tutkimuksissa yleensä yhtenä kokonaisuutena huomioimatta sen erilaisia piirteitä ja eri piirteiden mahdollisia yhteisvaikutuksia. Toistaiseksi on vähän tietoa siitä, kuinka erilaiset fyysiset työkuormitukset vaikuttavat toimintakykyyn pitkällä aikavälillä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin keski-iän fyysisesti raskaan työn, toistotyön, seisomatyön, istumatyön sekä jalkaisin liikkumista, käsin kantamista ja hankalia asentoja sisältäneiden töiden yhteyksiä eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn kunta-alan toimihenkilö- ja työntekijäasemassa työskennelleillä.

Tutkimusaineistona käytettiin Työterveyslaitoksen postikyselynä toteuttamaa Kuntatyöntekijöiden työ- ja toimintakyvyn sekä terveyden 28-vuotisseurantatutkimusta. Tutkimus on toteutettu vuosina 1981, 1985 ja 2009. Työn fyysistä kuormitusta ja eläkeiän koettua fyysistä toimintakykyä mitattiin itsearviointina. Toimihenkilöiden (n=1953) ja työntekijöiden (n=1140) työn piirteiden yksittäisiä ja yhtäaikaisia yhteyksiä eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn tarkasteltiin ordinaalisella regressioanalyysillä.

Työntekijöillä riski heikompaan eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn oli kohtalaisen usein fyysisesti raskasta työtä tehneillä 50 prosenttia suurempi (95 % lv 1,1—2,1) ja usein tehneillä 84 prosenttia suurempi (95 % lv 1,30—1,84) verrattuna harvoin fyysisesti raskasta työtä tehneisiin työntekijöihin. Usein seisomatyössä olleilla riski heikompaan fyysiseen toimintakykyyn oli 75 prosenttia (95 % lv 1,18—2,61), melko usein hankalissa asennoissa työskennelleillä 64 prosenttia (95 % lv 1,06—2,52) ja usein hankalissa asennoissa työskennelleillä 98 prosenttia suurempi (95 % lv 1,27—3,09) verrattuna niihin työntekijöihin joiden työssä näitä piirteitä oli ollut harvoin. Kohtalaisen usein kävelyä sisältänyt työ lisäsi riskiä 50 prosenttia (95 % lv 1,10—2,14) ja usein toistuessaan 62 prosenttia (95 % lv 1,11—2,36). Käsin kantaminen taas lisäsi kohtalaisen usein toistuessaan riskiä heikompaan eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn 2,03-kertaisesti (95 % lv 1,37—2,99) ja usein toistuessaan 2,32-kertaisesti (95 % lv 1,55—3,48) verrattuna työntekijöihin, joilla kantamista oli ollut vähän. Toimihenkilöillä ainoastaan kohtalaisen usein tehty istumatyö pienensi riskiä heikompaan eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn 23 prosenttia (95 % lv 0,63—0,95). Työntekijöillä neljän fyysisen kuormitustekijän samanaikaisuus lisäsi riskiä 67 prosentilla (95 % lv 1,10—2,53) ja viiden piirteen samanaikaisuus lisäsi riskiä 2,10-kertaisesti (95 % lv 1,41—3,13).

Useat keski-iän työn fyysiset kuormitustekijät ja neljän sekä viiden kuormitustekijän yhteisvaikutus olivat yhteydessä heikompaan koettuun fyysiseen toimintakykykyyn 28-vuotisessa seurannassa työntekijöillä. Ainoastaan kohtalaisen usein toistunut istumatyö vähensi riskiä heikompaan koettuun fyysiseen toimintakykyyn toimihenkilöillä. Tunnistamalla erityisen kuormittavat ja haitalliset työn piirteet voidaan kehittää vaihtoehtoisia työtapoja ja menetelmiä haitallisen kuormittamisen vähentämiseksi ja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisen välttämiseksi.

Avainsanat: fyysinen työkuormitus, fyysinen toimintakyky, keski-ikä, ammattiryhmä

ABSTRACT

Physical work strain can have long-term negative effects on health and functional ability even after retirement. Holistic physical work strain has been used in research earlier, but little is known about the specific physical strains and their long-term effects on functional ability. The purpose of this study was to investigate whether physically demanding work, repetitive work, awkward work postures, carrying, occupational standing, sitting or walking in midlife was associated with self-rated functional ability in old age among municipal blue- and white-collar workers.

The data for this study is from the Finnish Longitudinal Study on Municipal Employees, which was initiated by the Finnish Institute of Occupational Health. The 28-year prospective follow-up study data was collected with postal questionnaires in years 1981, 1985 and 2009. Physical work strain was assessed in 1981 and in 1985 and self-rated functional ability in 2009. The association between physical work strains in midlife and self-rated functional ability in old age among white-collar (n=1953) and blue-collar (n=1140) workers were tested using ordinal regression.

In blue-collar workers the risk for weaker functional ability in old age was 50 percent higher (95 % CI 1,10—2,10) among those whose work was physically demanding quite often and 84 percent higher (95 % CI 1,30—1 ,84) among those whose work was often physically demanding. Work that included often occupational standing increased the risk by 75 percent (95 % CI 1,18—2,61). Working in awkward postures quite often increased the risk by 64 percent and often by 98 percent (95 % CI 1,27—3,09). The risk was 50 percent higher among those blue-collar workers whose work included walking often (95 % CI 1,10—2,14) and 62 percent higher among those whose work included walking quite often (95 % CI 1,11—2,36). The risk was 2,03 times higher if work included carrying quite often (95 % CI 1,37—2,99) and 2,32 times higher if work included carrying often (95 % CI 1,55—3,48) compared to those blue-collar workers who had done these only rarely. In white-collar workers moderate occupational sitting (OR 0,77, 95 % CI 0,63—0,95) was associated to a better functional ability in old age compared to those who had occupational sitting only rarely. In blue-collar workers, four (OR 1,67, 95 % CI 1,10—2,53) and five (OR 2,10, 95 % CI 1,41—3,13) simultaneous physical work strains were associated with risk for weaker functional capacity in old age.

Several physical work strains and four and five simultaneous strains in midlife were associated with weakened functional ability in a 28-year follow-up in blue-collar workers. Only moderate occupational sitting predicted better self-rated functional ability among white-collar workers. The alternative working methods can be improved and harmful work strains for functional ability can be avoided by recognizing the most harmful types of physical work strain.

Keywords: physical work strain, functional ability, midlife, occupational class