Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka autenttisuus näyttäytyy yläkoulun saksan ja ruotsin oppikirjoissa. Tutkimuksen taustalla on saksan ja ruotsin heikentynyt asema koulukielinä: saksan lukijamäärät ovat laskussa ja ruotsin kielen asemasta pakollisena kielenä keskustellaan jatkuvasti. Yhtenä ratkaisuna ongelmaan on ehdotettu oppilaita innostavia ja motivoivia, autenttisia oppimateriaaleja ja menetelmiä. Autenttisuus kieltenopetuksessa on monimuotoinen ilmiö, jonka toteuttaminen käytännössä on monen opettajan mielestä haastavaa ja aikaavievää. Suurin osa suomalaisista kieltenopettajista turvautuukin työssään oppikirjoihin, joten halusin selvittää, missä määrin autenttisuus huomioidaan oppikirjoissa. Näin opettajat saisivat tarkkaa tietoa siitä, millaisia autenttisia materiaaleja ja toimintatapoja oppikirjojen lisäksi tarvitaan.
Kyseessä on oppikirja-analyysi, joka toteutettiin pääosin laadullisin menetelmin, kuitenkin määrällisiä tietoja hyödyntäen. Analysoitavaksi va
littiin kaksi saksan oppikirjaa ja kaksi ruotsin oppikirjaa, jotka on suunnattu peruskoulun kahdeksannen luokan kieltenopetukseen. Kyseiset oppikirjat olivat tutkimuksen aloittamisen aikaan kahden Suomen suurimman oppikirjakustantajan uusimmat teokset tutkittavalle tasolle, joten niitä käytetään suomalaisissa kouluissa tälläkin hetkellä. Tästä huolimatta olivat saksankirjat 5-10 vuotta vanhempia kuin ruotsinkirjat. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman kattava kuva autenttisuuden eri muodoista oppikirjoissa, joten analyysi kohdistui kolmeen eri osa-alueeseen: teksteihin, tehtäviin ja teemoihin. Oppikirjat analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, sillä se soveltuu hyvin laajalle ja monipuoliselle aineistolle.
Autenttisten tekstien suhteen tutkimuksessa ei ilmennyt suuria eroavaisuuksia tekstien määrässä, laadussa tai esitystavassa. Kaikissa oppikirjoissa oli melko vähän autenttisia tekstejä ja ne esitettiin samalla tavalla. Suurin osa autenttisista teksteistä oli lauluja. Myös tehtävissä oli nähtävissä autenttisia elementtejä, mutta ne ilmenivat eri oppikirjoissa hieman eri tavoin. Teemat olivat kaikissa oppikirjoissa hyvin yleismaailmallisia ja arkisia. Eroja oli kuitenkin nähtävissä siinä, miten teemoja käsiteltiin. Ruotsinkirjoissa teemoja tarkasteltiin oppilaan oman arjen kautta, mikä lisää niiden autenttisuutta. Suurimmat erot ruotsin- ja saksankirjoissa olivat siinä, millaista autenttisuutta painotettiin. Esimerkiksi ruotsinkirjoissa oli huomattavasti enemmän kirjallisia autenttisia tehtäviä kuin saksankirjoissa. Suurin syy kielten välisiin eroihin on luultavasti kirjojen ikäero, sillä käsitykset kieltenoppimisesta muuttuvat koko ajan. Lisäksi saksan ja ruotsin erilaiset käyttötarkoitukset vaikuttavat siihen, mitä opetuksessa painotetaan, ja mikä ylipäänsä on kyseisen kielen opetuksessa autenttista.
...
