"Itsellä ei ole halua ryhtyä miksikään pikkupoliisiksi" : tutkimus lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta
Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään lähisuhdeväkivaltaan liittyviä haasteita ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimukseni kohdistuu siihen, minkälaisia esteitä lähisuhdeväkivaltaa työssään kohdanneet ammattilaiset kertovat liittyvän lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamiseen. Tutkimuksessani selvitin puheeksi ottamisen vaikeutta ja etsin ammattilaisten tapoja selittää tätä. Valitsemaani aihetta perustelen sillä, että tätä näkökulmaa ei ole mielestäni riittävästi aiemmin tutkittu. Tutkimus on aihepiiriltään ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä Euroopan unionin perusoikeusviraston (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA) raportissa vuodelta 2014 todetaan, että EU:n jäsenvaltioissa naisiin kohdistuu edelleen väkivaltaa. Väkivaltaa ei ole saatu vähennettyä merkittävästi, vaikka ilmiö ja siihen puuttumisen keinoja on olemassa. Väkivalta on vastoin naisten perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Lisäksi se vähentää naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Väkivallalla on negatiivisia vaikutuksia sekä yksilölle että hänen perheelleen ja se myös kuormittaa yhteiskuntaa eri tavoin. (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA 2014a, 1.)
Aineisto koostuu viidestä Violence Intervention in Specialist Health Care (VISH) -hankkeessa tehdyistä fokusryhmähaastatteluista. Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa lähisuhdeväkivallan yleisyyttä Tunnistamisen ja puheeksi ottamisen systematisointi -mallin avulla ja ottaa toimintamalli vakituiseen käyttöön. Hankkeen jälkeen ammattilaisille tehtiin haastatteluja, joissa he kertoivat mallin käyttökokemuksista.
Haastatteluja analysoimalla selvitin ammattilaisten kokemuksia ja mielipiteitä lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamisesta. Ammattilaiset olivat käyttäneet toimintamallia varsin niukasti ja se miksi niin tapahtui, oli minusta tutkimisen arvoinen asia. Tutkimusmenetelminä käytin sisällönanalyysia, Ervin Goffmanin Kasvotyön teoriaa sekä kehysanalyysia. Pyrin aineistoa analysoidessani tarkastelemaan sitä, miten ammattilaiset kehystävät puheeksi ottamisen tilanteita. Löysin aineistosta kaksi kehystämisen tapaa. Ensimmäinen kehys kertoo, että ammattilaiset pyrkivät etsimään lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamista varten suotuisan hetken tai tunnetilan. Tilanteen arviointiin liittyy tunteita ja intuitiota, jotka ohjaavat ammattilaisten toimintaa. Toisen kehyksen avulla ammattilaiset kertovat lähisuhdeväkivallasta puhumisen epämukavuudesta ja kertovat, millaisia esteitä liittyy aiheen puheeksi ottamisen hetkeen. Tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimustietoa siitä, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy edelleen puhumattomuuden kulttuuri. Tutkimukseni osoittaa, että on tarpeen aktiivisesti kehittää väkivallan puheeksi ottamista sekä ottaa lähisuhdeväkivallan vähentäminen yhteiseksi tavoitteeksi ja lisätä yhteistyötä eri ammattikuntien kesken.
Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään lähisuhdeväkivaltaan liittyviä haasteita ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimukseni kohdistuu siihen, minkälaisia esteitä lähisuhdeväkivaltaa työssään kohdanneet ammattilaiset kertovat liittyvän lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamiseen. Tutkimuksessani selvitin puheeksi ottamisen vaikeutta ja etsin ammattilaisten tapoja selittää tätä. Valitsemaani aihetta perustelen sillä, että tätä näkökulmaa ei ole mielestäni riittävästi aiemmin tutkittu. Tutkimus on aihepiiriltään ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä Euroopan unionin perusoikeusviraston (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA) raportissa vuodelta 2014 todetaan, että EU:n jäsenvaltioissa naisiin kohdistuu edelleen väkivaltaa. Väkivaltaa ei ole saatu vähennettyä merkittävästi, vaikka ilmiö ja siihen puuttumisen keinoja on olemassa. Väkivalta on vastoin naisten perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Lisäksi se vähentää naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Väkivallalla on negatiivisia vaikutuksia sekä yksilölle että hänen perheelleen ja se myös kuormittaa yhteiskuntaa eri tavoin. (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA 2014a, 1.)
Aineisto koostuu viidestä Violence Intervention in Specialist Health Care (VISH) -hankkeessa tehdyistä fokusryhmähaastatteluista. Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa lähisuhdeväkivallan yleisyyttä Tunnistamisen ja puheeksi ottamisen systematisointi -mallin avulla ja ottaa toimintamalli vakituiseen käyttöön. Hankkeen jälkeen ammattilaisille tehtiin haastatteluja, joissa he kertoivat mallin käyttökokemuksista.
Haastatteluja analysoimalla selvitin ammattilaisten kokemuksia ja mielipiteitä lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamisesta. Ammattilaiset olivat käyttäneet toimintamallia varsin niukasti ja se miksi niin tapahtui, oli minusta tutkimisen arvoinen asia. Tutkimusmenetelminä käytin sisällönanalyysia, Ervin Goffmanin Kasvotyön teoriaa sekä kehysanalyysia. Pyrin aineistoa analysoidessani tarkastelemaan sitä, miten ammattilaiset kehystävät puheeksi ottamisen tilanteita. Löysin aineistosta kaksi kehystämisen tapaa. Ensimmäinen kehys kertoo, että ammattilaiset pyrkivät etsimään lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamista varten suotuisan hetken tai tunnetilan. Tilanteen arviointiin liittyy tunteita ja intuitiota, jotka ohjaavat ammattilaisten toimintaa. Toisen kehyksen avulla ammattilaiset kertovat lähisuhdeväkivallasta puhumisen epämukavuudesta ja kertovat, millaisia esteitä liittyy aiheen puheeksi ottamisen hetkeen. Tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimustietoa siitä, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy edelleen puhumattomuuden kulttuuri. Tutkimukseni osoittaa, että on tarpeen aktiivisesti kehittää väkivallan puheeksi ottamista sekä ottaa lähisuhdeväkivallan vähentäminen yhteiseksi tavoitteeksi ja lisätä yhteistyötä eri ammattikuntien kesken.
...
Alternative title
Tutkimus lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisestaKeywords
Metadata
Show full item recordCollections
- Pro gradu -tutkielmat [28164]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
”Olisihan se tärkeää tietysti kysyä kaikilta” : lähisuhdeväkivallan puheeksi ottaminen psykiatrian sosiaalityössä
Mäkinen, Soila (2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tehtävässä terveyssosiaalityössä. Tutkimuskysymyksinä ovat: Mitkä tekijät saavat ottamaan lähisuhdeväkivallan ... -
Pyhien kasvojen pyhitetty hetki : kehityskeskusteluja sosiaalityössä
Korpela, Rauni (2018)Tutkimuksen kohteena ovat kehityskeskustelut sosiaalityössä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä ja esimiehillä on kahdenvälisistä kehityskeskusteluista. Tutkimuksessa tarkastellaan, ... -
Tutkimus lasten kokeman lähisuhdeväkivallan kohtaamisesta ja siihen puuttumisesta erikoissairaanhoidossa
Rantonen, Anni (2011)Tässä tutkielmassa tarkastellaan lasten kokeman lähisuhdeväkivallan kohtaamista ja siihen puuttumista erikoissairaanhoidossa. Lähisuhdeväkivalta tarkoittaa läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvaa fyysistä ja psyykkistä ... -
Lähisuhdeväkivallan kehystäminen erikoissairaanhoidossa : puuttumisen ja muutoksen mahdollisuudet
Virkki, Tuija; Husso, Marita; Notko, Marianne; Laitila, Aarno; Holma, Juha; Mäntysaari, Mikko (Sosiaalilääketieteen yhdistys ry, 2011)Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen terveydenhuollossa on haasteellinen ja kiistanalainen kysymys. Tässä artikkelissa käsittelemme lähisuhdeväkivallan kohtaamisen tapoja erikoissairaanhoidossa. Aineistona on kuusi ... -
Johtajasta tohtoriksi - osaajasta oppijaksi? : organisaatiossa oppimisen monta todellisuutta goffmanilaisena kehysanalyysina
Malin, Virpi (Jyväskylän yliopisto, 2012)