Tutkimus lasten kokeman lähisuhdeväkivallan kohtaamisesta ja siihen puuttumisesta erikoissairaanhoidossa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lasten kokeman lähisuhdeväkivallan kohtaamista ja siihen puuttumista erikoissairaanhoidossa. Lähisuhdeväkivalta tarkoittaa läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvaa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Lapsiin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta voidaan puhua myös lapsen kaltoinkohteluna. Lähisuhdeväkivalta on kulttuurinen ilmiö, joka koskettaa tavalla tai toisella suurta osaa suomalaisista lapsista ja nuorista. Väkivalta aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä sairastavuutta, minkä vuoksi siihen olisi pyrittävä puuttu-maan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Terveydenhuolto on usein ensimmäinen ta-ho, jossa lähisuhdeväkivalta tulee ilmi. On kuitenkin havaittu, että väkivallan tunnistami-nen ja siihen puuttuminen on terveydenhuollon henkilöstölle haastavaa. Tutkielma on toteutettu osana Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toiminutta Lähisuhdevä-kivalta-projektia. Aineistona on käytetty projektissa kerättyä fokusryhmähaastatteluaineis-toa, johon kuuluu kuusi henkilöstön ryhmähaastattelua. Haastateltavina on erikoissairaan-hoidossa työskenteleviä lääkäreitä, sairaanhoitajia, kätilöitä, psykologeja ja sosiaalityönte-kijöitä. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysilla ja diskurssianalyysilla. Näillä menetel-millä on pyritty selvittämään, mitä ja miten lasten kokeman lähisuhdeväkivallan kohtaami-sesta ja siihen puuttumisesta puhutaan. Tutkimus on määritelty osaksi terveyssosiaalityön tutkimusta, joka tarkastelee terveydenhuoltoon liittyviä ilmiöitä psykososiaalisesta näkö-kulmasta. Lisäksi tutkimuksessa on vahvasti esillä lastensuojelullinen ja moniammatillinen näkökulma. Sisällönanalyysissa muotoutui kolme pääkategoriaa, joissa käsitellään lasten kaltoinkohte-luun liittyviä puuttumisen haasteita, lastensuojelulakia erityisenä puuttumisen keinona ja moniammatillista yhteistyötä osana kaltoinkohteluun puuttumista. Diskurssianalyysi tuotti neljä tulkintarepertuaaria, jotka ovat velvollisuusrepertuaari, ahdistusrepertuaari, vihare-pertuaari ja epävarmuusrepertuaari. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että erikois-sairaanhoidon työntekijät kaipaavat lisää lasten kaltoinkohteluun liittyvää koulutusta, sel-keät ja yhtenäiset toimintaohjeet väkivaltatilanteiden tunnistamiseksi ja niihin puuttumi-seksi sekä ohjausta ja tukea moniammatilliseen työskentelyyn.