Pyhien kasvojen pyhitetty hetki : kehityskeskusteluja sosiaalityössä

Abstract

Tutkimuksen kohteena ovat kehityskeskustelut sosiaalityössä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä ja esimiehillä on kahdenvälisistä kehityskeskusteluista. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisen merkityksen sosiaalityöntekijät ja esimiehet antavat kehityskeskustelulle yksilön, työn, organisaation kehittämisen ja osaamisen johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksen keskiössä on sosiaalityöntekijöiden ja esimiesten välinen kehityskeskustelu vuorovaikutuksellisena tapahtumana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Erving Goffmanin vuorovaikutusteoria ja kasvotyön käsite. Analyysimenetelmänä on käytetty kehysanalyysiä, jossa Goffmanin kehittämän kehysanalyysin avulla on muodostettu kehykset, joissa kehityskeskustelu tapahtuu. Lisäksi on analysoitu sitä, millainen merkitys kehyksillä on onnistuneen kehityskeskustelun syntymisessä. Tutkimusaineistona on 15 sosiaalityöntekijöiden ja esimiesten kirjoittamaa tekstiä, joissa he kertovat näkemyksistään ja kokemuksistaan kehityskeskusteluista sosiaalityössä. Tutkimustuloksena määrittyi neljä kehystä, jotka ilmentävät sosiaalityöntekijöiden ja esimiesten välistä kehityskeskustelua: 1) utiliteettikehys, 2) muodollinen kehys, 3) kumppanuuskehys ja 4) valtakehys. Goffmanin kasvotyö eri muodoissaan on löydettävissä kaikissa kehyksissä, mutta keskeinen havainto on, että kasvojen säilyttämisen tarve ja kasvojen menettämisen pelko on suurinta valta- ja muodollisessa kehyksessä tapahtuvassa kehityskeskustelussa. Kumppanuus- ja utiliteettikehyksessä niille ei synny tarvetta. Tutkimustulokset osoittavat, että onnistuneimmat kehityskeskustelut toteutuvat kumppanuus- ja utiliteettikehyksessä ja epäonnistuneimmat keskustelut valta- ja muodollisessa kehyksessä. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että keskeinen kehityskeskustelun onnistumiseen vaikuttava tekijä on kohtaamisosaaminen, joka toteutuu parhaiten kumppanuuskehyksessä ja useimmiten myös utiliteettikehyksessä käydyssä kehityskeskustelussa, joissa Goffmanin kasvojen pyhyyttä kuvaava arvostus on vahvasti läsnä. Tutkimuksen tuloksista voidaan myös päätellä, että onnistuneet kehityskeskustelut ovat hyödyllinen osaamisen johtamisen apuväline, mutta epäonnistuneet kehityskeskustelut voivat toimia jopa haitallisesti osaamisen johtamisen näkökulmasta.