Neljännesunssi yhdeksälläkymmenellä taalalla : kotoutuksen sietämätön keveys William Burroughsin suomennoksissa

Abstract

Käännösgraduni tarkastelee kotouttamista ja vieraannuttamista valitsemissani katkelmissa William Burroughsin suomennoksia, omani mukaan lukien. Se sisältää johdannon, käännösnäytteen, käännöspäiväkirjan ja analyysin. Olen valinnut tutkimusmateriaalini yrittäen saada kirjailijan monipuolisesta tuotannosta mukaan mahdollisimman kattavan kuvan – toisaalta valintaa on ohjannut se, mitä kirjailijalta on aiemmin suomennettu.

Käännöstieteen teorian osalta tukeudun tutkielmassani mm. Ritva Leppihalmeen, Outi Paloposken, Irma Sorvalin, Katja Vuokon ja Lawrence Venutin ajatteluun. Metodiksi olen valinnut vertailevan lähestymistavan: tarkastelen suomennoksia ja paikallistan niiden keskinäisiä eroja. Näitä käännösanomalioiksi nimittämiäni eroja löytäessäni vertaan suomennoksia alkuperäisteokseen ja analysoin käytettyjä käännösstrategioita: korvaamista, tekstinsisäistä ja -ulkoista selvennystä sekä poistoa; sitä miten käytetyt strategiat luovat uskottavuutta, kotouttaen tai vieraannuttaen, teoksen sisäiseen maailmaan. Toisia käyttämiäni metodeja ovat aineistonkeräys (liittyen erityissanastoon) ja kääntäjien haastattelut (liittyen mm. käännösten motivointiin ja vastaanottoon).

Analyysissäni osoitan, että Burroughsin suomennoksista löydämme eri käännösstrategioita eri kääntäjiltä, ja että kääntäjät ovat valinnoissaan johdonmukaisia. He eroavat toisistaan paitsi kotouttavuuden asteen, myös esimerkiksi kääntäjän näkyvyyden ja murteen käytön suhteen. Suomennoksen lukijalle täysin näkymätön poiston käyttökin jakaa kääntäjiä, niin myös uskollisuus alkuperäisteokselle. Hypoteesini käännösanomalioiden käytöstä paikantamaan kotoutuksen ja vieraannuttamisen paikkoja osoittautuu pitäväksi. Jaottelen löydökset neljään kategoriaan: nimet, miljöö, tapakulttuuri sekä mitta- ja painojärjestelmät. Lopuksi nostan esiin kysymyksen liioittelusta käännösstrategiana: onko suomennoksissa esiintyvä liioittelu tahatonta vai tietoista? Pyritäänkö sillä parantamaan alkuperäistä teosta?