Nuorten ADHD-diagnoosilleen rakentamat merkitykset

Abstract

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD on yksi yleisimmistä ja tutkituimmista lasten ja nuorten psykiatrisista häiriöistä. Silti sen tutkiminen diagnosoitujen nuorten omasta näkökulmasta on jäänyt vähälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä nuoret rakentavat ADHD-diagnoosilleen sekä miten he asemoivat itsensä suhteessa ADHDdiagnoosiinsa. Lisäksi selvitettiin, millaista kiinnittymistä ADHD:hen kukin merkityksenanto ja positio edustavat. Tutkimuksen aineistona olivat 13 ADHD-diagnoosin saaneen nuoren haastattelut. Tutkimuksen osallistujat olivat haastatteluun osallistuessaan iältään 11–16 -vuotiaita. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa aineisto analysoitiin diskursiivisen psykologian periaatteiden mukaisesti. Nuorten haastatteluista löydettiin viisi eri ADHD-diagnoosille rakennettua merkitystä: ADHD lääketieteellisenä tosiasiana, ADHD psykososiaalisena ongelmana, ADHD kontrolloitavana ilmiönä, ADHD kyseenalaisena diagnoosina sekä ADHD epäselvänä ilmiönä. Erilaisia subjektipositioita löytyi aineistosta yhteensä kuusi: potilaan, saajan, uhrin, toimijan, kriitikon sekä etääntyjän positiot. Kiinnittyminen suhteessa ADHD-diagnoosiin vaihteli eri merkityksenannoissa ja positioissa vahvasta heikkoon sekä alistuvasta epämääräiseen. Tutkimus osoitti, että nuoret rakensivat moninaista ja osittain myös ristiriitaista kuvaa ADHD-diagnoosistaan eri merkityksenannoissa. Osa nuorista oli vahvasti kiinnittynyt ADHD-diagnoosiinsa ja kuvasi neurobiologisia tekijöitä diagnoosin taustalla. Osa nuorista taas kiinnittyi diagnoosiin heikosti ja vastustavasti korostaen ADHD:n sosiologisia selitysmalleja sekä sitä, ettei ADHD ole poikkeavuutta aiheuttava häiriö. Tutkimus herättää ajattelemaan kunkin merkityksellistämisen tavan ja kiinnittymisen seurauksia nuoren identiteetin rakentamiselle ja omalle toimijuudelle.