Teacher trainees' perceptions of English accents and pronunciation

Abstract

Englannin kielen levitessä ympäri maailmaa on muodostunut lukemattomia erilaisia tapoja lausua ja puhua sitä. Englanninkielisissä maissa puhuttujen natiiviaksenttien lisäksi myös monilla ei-natiiveilla puhujilla on oma tunnistettava aksenttinsa joka muotoutuu kun oman äidinkielen lausumistapaa sovelletaan englannin puhumiseen.

Parhaimmillaan tuloksena on kiinnostava ja eksoottinen puhetapa, mutta pahimmillaan liian vahva aksentti voi haitata ymmärretyksi tulemista. Lausumisen opettamisen taakka lankeaa usein kieltenopettajan harteille, jonka tulee varmistaa, että hänen oppilaansa oppivat puhumaan ymmärrettävästi ja selkeästi.

Tämän tutkielman tarkoituksena on valottaa englannin aineenopettajaopiskelijoiden asenteita eri englannin kielen aksentteja kohtaan sekä heidän ajatuksiaan omasta aksentistaan ja sen muotoutumisesta. Lisäksi tarkastellaan englanninopettajaksi opiskelevien kokemuksia ja näkemyksiä lausumisen opetuksesta osana englannin opetusta. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen englanninopettajaopiskelijan haastatteluista. Haastattelu valittiin tutkimusmenetelmäksi, jotta saataisiin syvällisiä, henkilökohtaisia vastauksia ja opiskelijoiden itsensä esiintuomia näkökulmia aiheeseen.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että englanninopettajaopiskelijoilla oli erittäin positiivinen asenne eri aksentteja kohtaan. Brittiaksentti ja amerikkalainen aksentti olivat aksentit, joihin opiskelijat kokivat oman lausumisensa eniten pohjautuvan. Opiskelijoiden aksentit olivat pääosin kehittyneet median tai koulun vaikutuksesta. He kokivat, ettei lausumiseen ollut heidän kouluaikaan kiinnitetty kylliksi huomiota eikä eri englannin varianteista ollut tarpeeksi esimerkkejä tai materiaalia opetuksessa.