Semanttinen vastaanottajarooli suomalaisessa viittomakielessä

Abstract

Semanttiset roolit ovat kielentutkijoiden työkaluja tekojen ja niiden osallistujien analysointiin. Rooleja erotellaan niillä olevien ominaisuuksien mukaan, ja eri kielillä on ominaiset tapansa merkitä semanttisia rooleja. Tämän työn mielenkiinto kohdistuu vastaanottajarooliin. Vastaanottajarooli esiintyy tyypillisesti lauseessa, jossa on kolme osallistujaa: agentti, vastaanottaja ja teema. Semanttisesti kyseessä on siirtotapahtuma, jonka aikana teeman omistajuus tai hallinta muuttuu vastaanottajalle. ’Antaa’ ja ’lähettää’ ovat prototyyppisesti vastaanottajan vaativia merkityksiä. Roolien merkintää suomalaisessa viittomakielessä on tutkittu eniten transitiivisista lauseista. Tämä tutkielma tarjoaa näkökulmia ditransitiivisen lauseen roolinmerkintään. Tutkimuskysymyksiä oli tässä työssä kaksi: Merkitäänkö suomalaisessa viittomakielessä vastaanottajaroolia? Jos roolia merkitään, niin millainen tämä merkintä on? Työssä tarkastellaan myös sitä, miten suomalaisen viittomakielen roolinmerkintä rinnastuu typologisesti laajempaan kielten kirjoon. Aineistoksi valittiin verkossa vapaasti saatavilla olevia viitottuja tekstejä sekä Suomalaisen viittomakielen verkkosanakirjan esimerkkilauseita. Joukossa oli sekä suunniteltua että spontaania artikulaatiota. Aineistoa käsiteltiin kielenanalyysiohjelmalla ja siitä etsittiin lauseita, joissa oli ditransitiivisia verbaaleja. Näistä lauseista tehtiin havaintoja vastaanottajaroolin merkinnästä. Vastaanottajan merkintään käytettiin aineistossa pääasiassa erityyppisiä osoituksia. Merkintä vaikuttaa olevan jakautunut verbaalityyppien kesken. Tyypin 1 verbaalien kohdalla merkintä ei ollut yhdenmukaista ja perustui sanajärjestykseen sekä osin verbaalin perään sidostuneeseen osoitukseen. Tyypin 2 ja 3 verbaaleissa merkintä toteutui lähes aina osoituksella osana verbaalin sisäistä rakennetta. Tätä merkintää saatettiin vahvistaa ei-manuaalisella osoituksella ja/tai erillisellä etusormi-osoituksella. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että ditransitiiviset tyyppien 2 ja 3 verbaalit esiintyvät teksteissä useammin osoittavassa muodossa kuin transitiiviset verbaalit. Kolmen osallistujan lauseessa ei saa jäädä tulkinnanvaraa rooleista, joten nämä erotellaan toisistaan verbaalin osoittavalla muodolla. Typologisesti merkintä osoittautui sellaiseksi, että ditransitiivisen lauseen vastaanottaja sekä monotransitiivisen lauseen patientti merkitään samalla tavalla ja ditransitiivisen lauseen teema näistä poikkeavalla tavalla (P=R ≠T).

Semantic roles are linguistic tools to analyse actions and their participants. The roles are categorised by different features and each language has its own strategies to mark these roles. This MA thesis focuses on the role of recipient in the Finnish sign language. The recipient is typically present in sentences with three participants: agent, theme and recipient. From the semantic point of view there is an action of transfer, during which the possession, or control of the theme, moves from the agent to the recipient. Prototypically, these kinds of meanings are ‘to give’ and ‘to send’. The marking of the semantic roles in the Finnish sign language has mainly been analysed from the perspective of transitive clauses. This paper offer views to ditransitive sentences. The research questions are: Does the Finnish sign language mark the semantic recipient? If it is marked, what are the means for its marking? The paper discusses also how the Finnish sign language fits to the typological spectrum of recipient marking. The research data was gathered from the internet and it consists of both signed texts and sample clips from the virtual dictionary of the Finnish sign language (Suvi). The data included both spontaneous and pre-structured signing. The data were annotated in a language analysing programme. First the ditransitive verbals were identified and then the data were split into utterances. The utterances with ditransitive verbals were further split into sentences. These sentences formed the core data for examining the semantic recipient. The data shows the recipient mainly being marked by the means of different pointings. The marking of recipient seems to differ according to the verbal types. Type 1 verbals seem to mark the recipient by word order and, in some cases, by post-verbal pointing sign. In type 2 and 3 verbals the marking of the recipient was realised by a gestural pointing element, which was part of the verbal’s own structure. This marking was occasionally supported by a non-manual pointing, or by a separate index finger, or by a classificatory pointing sign. On the basis of the analysis this thesis argues that ditransitive type 2 and 3 verbals occur more often in the form, which points the participants as compared with transitive type, 2 and 3 verbals in the Finnish sign language. In ditransitive sentences three participants are present, and it is necessary to mark the roles unambiguously. From typological point of view the Finnish sign language seems to be part of a group of the languages, which marks patient of the transitive clause and recipient of the ditransitive sentence in a similar way. If a theme is marked, the marking is different from the recipient and patient marking (P=R ≠T).