Sairauspoissaoloihin vaikuttavat tekijät ja sairauspoissaolojen hallinta elintarvikealalla

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin elintarviketyöntekijöiden sairauspoissaoloihin ja työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä henkilöstöjohtamisen käytäntöjen, sairauspoissaolokulttuurin ja psykososiaalisen työympäristön näkökulmista. Tuloksien pohjalta esitettiin, miten sairauspoissaoloja voidaan hallita. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Suomessa toimivalle elintarvikealan organisaatiolle. Tutkimuksen perusjoukkona olivat kolmen eri paikkakunnan tuotantoyksiköiden tuotantotyöntekijät ja toimihenkilöt. Tutkimusaineisto kerättiin määrällisesti kyselylomakkeilla ja laadullisesti haastatteluilla. Kyselyyn vastasi 316 vastaajaa, joista 87 oli tuotantoyksikkö A:sta, 128 tuotantoyk-sikkö B:stä ja 101 tuotantoyksikkö C:stä. Laadullinen aineisto, 18 haastattelua, kerättiin jokaisen tuotantoyksikön neljältä tuotantotyöntekijältä ja kahdelta toimihenkilöltä. Sairauspoissaolopäiviä oli yleisemmin naisilla kuin miehillä, tuotantotyöntekijöillä kuin toimihenkilöillä ja vakituisilla kuin määräaikaisilla työntekijöillä. Elintarviketyöntekijöillä sairauspoissaoloja lisäsivät itsearvioitu heikko oma nykyinen työkyky ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet työhön. Kuitenkin yhdessä tuotantoyksikössä myös hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön lisäsivät lyhyitä sairauspoissaoloja. Luottava suhtautuminen työyhteisön pärjäämiseen ja töiden etenemiseen oman poissaolon aikana sekä työyhteisön kannustava ilmapiiri madalsivat poissaolokynnystä. Poissaolojen syiden epäily esimiehen ja työyhteisön toimesta lisäsivät poissaoloja, altistivat sairaana työhön tulemiseen sekä pidensivät sairauspoissaolojen kestoa. Myös yt-neuvotteluiden uhka koettiin työhyvinvointia heikentävänä ja sairauspoissaolokäyttäytymiseen vaikuttavana tekijänä. Sairauspoissaolojen hallinnan perustuminen yksilöllisyyteen, yhteisöllisyyteen, työn sisältöihin ja työympäristöihin vaatii esimiehiltä taitoja ja resursseja. Huomion kiinnittäminen esimiestyöhön, työntekijän työkykyyn ja yksilölliseen huomioin-tiin, työergonomiaan, työmäärän oikeaan mitoitukseen sekä työyhteisön sairauspoissaolokulttuuriin ovat sairauspoissaolojen hallintakeinoja elintarvikealalla.

The main purpose of this study was to explore factors impacting sickness absences and occupational wellbeing amongst personnel working in food industry from the viewpoint of human resource practices, sickness absence culture and psychosocial work environment. Based on the results it was presented how sickness absences can be managed. This study was commissioned by a Finnish food industry company. The study participants consisted of blue and white collar workers working at three different production units in different locations. The data was collected by quantitative questionnaires and by qualitative interviews. The questionnaires were answered by 316 employees from which 87 were from production unit A, 128 from production unit B and 101 from production unit C. The qualitative data, altogether 18 interviews, was collected from four blue and two white collar workers from each production unit. Women had more sickness absence days compared to men, as well as blue collar workers compared to white collar workers and personnel with permanent contracts compared to fixed term contracts. Sickness absences increased among food industry employees when current self-assessed work ability was seen low and when possibilities to influence their work was seen weak. However, in one production unit employees' good possibilities to influence their work increased short-term sickness absences. The em-ployees' confidence on the work community´s capability to manage and proceed with work tasks during sickness absences and supportive working atmosphere lowered the sickness absence threshold. Supervisors' and work communities' doubts on the reasons of sickness absence increased sickness absences, added pressure to work while ill and prolonged the length of sickness absences. The threat of lay-off negotiations was seen as a factor that decreased occupational wellbeing and had an impact on sickness absence behavior. Managing sickness absences is based on individualism, collectivism, contents of work and the work environment which demands skills and resources from supervisors. Focusing on leadership, employees' work ability and individualized con-sideration, work ergonomics, the dimension of suitable work load and the sickness absence culture are tools to manage sickness absences in food industry.