Juoksun taloudellisuuden, voima- ja nopeusominaisuuksien sekä askelmuuttujien yhteydet suunnistusjuoksukykyyn

Abstract

Jere Ahonen (2014). Juoksun taloudellisuuden, voima- ja nopeusominaisuuksien sekä as-kelmuuttujien yhteydet suunnistusjuoksukykyyn. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yli-opisto, Pro gradu -tutkielma, 95 s. Johdanto. Suunnistuksessa juoksualusta tuo haasteita fyysiselle suorituskyvylle ja vaikuttaa myös juoksutekniikkaan sekä taloudellisuuteen. Suunnistusjuoksukyvyn kannalta maas-toharjoittelu on tärkeää johtuen juoksutekniikan eroista ratajuoksuun. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suunnistusjuoksukykyyn sekä suunnistusjuoksun taloudellisuuteen ja askelmuuttujiin vaikuttavia fysiologisia ja biomekaanisia tekijöitä. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 10 miessuunnistajaa. Ensimmäisenä mittauspäivänä tutkittiin antropometriaa, voima- ja nopeusominaisuuksia sekä tehtiin suora hapenottokyky-testi (VO2max -testi). Yhdestä kahteen viikon kuluttua suoritettiin submaksimaalinen (SJsubmax) ja maksimaalinen suunnistusjuoksumittaus (SJmax) viitoitetulla suunnistus-juoksuradalla. Submaksimaalisessa suorituksessa tutkittiin taloudellisuus- ja energiankulu-tusmuuttujia ja askelmuuttujia taas kummassakin mittauksessa. Tulokset. Suunnistusjuoksussa taloudellisuus (RE) oli 215,7 – 368,7 ml/kg/km ja energi-ankulutus (EE) 1,07 – 1,81 kcal/kg/km. RE ja EE korreloivat SJsubmax:n nopeuden kanssa ylämäessä (RE: r = -,723, p = 0,028; EE: r = -,753, p = 0,019). Voima- ja nopeusominai-suuksien yhteydet SJmax:n juoksunopeuteen ja RE- ja EE-muuttujiin olivat heikkoja. As-kelmuuttujien kanssa merkitsevästi korreloi vain alaraajojen isometrinen maksimivoima. Askelmuuttujista SJmax:n nopeuden kanssa vahvimmin korreloivat askelpituus (SL) ala-mäessä (r = ,749, p = 0,020) ja ylämäessä (r = ,739, p = 0,023) sekä askeltiheys (SF) koko radalla (r = ,705, p = 0,034), polulla (r = ,731, p = 0,025) ja helpossa maastossa (r = ,754, p = 0,019). SJsubmax:n SL korreloi EE:n kanssa ylämäessä (r = -,718, p = 0,029) ja SJsubmax:n sekä SJmax:n kontaktiaika (CT) korreloi raskaassa maastossa RE:n (SJsubmax: r = ,785, p = 0,012; SJmax: r = ,763, p = 0,028) ja EE:n kanssa (SJsubmax: r = ,744, p = 0,022; SJmax: r = ,742, p = 0,035). Väsymys näkyi SJmax:ssa nopeuden laskuna ja askelmuuttujien muutoksina kierrosten välillä. SL:n muutos korreloi kierrosten välisen nopeuden muutoksen kanssa koko radalla (r = ,903, p = 0,001) ja kaikissa maastonosissa. Pohdinta ja johtopäätökset. Suuri askelpituus ennustaa vahvimmin suunnistusjuoksukykyä vaikeakulkuisissa maastonosissa ja suuri askeltiheys helppokulkuisissa maastonosissa. Taloudellisuusmuuttujat taas olivat yhteydessä SJsubmax:n juoksunopeuteen, joten talou-dellinen eteneminen näyttää olevan suunnistusjuoksussa hyödyllistä, vaikka SJsubmax:ssa mitatut taloudellisuusmuuttujat eivät ennustaneet SJmax:n juoksunopeutta. Taloudellisessa suunnistusjuoksussa askelpituus sekä juoksunopeuden hidastuvuus kontaktin aikana ovat suuria ja kontaktiaika taas lyhyt. Voima- ja nopeusominaisuuksista isometrinen maksimi-voima ennustaa suurta askelpituutta, vertikaalista liikettä ja maksimaalista törmäysvoimaa, mutta voima- ja nopeusominaisuuksien yhteydet suunnistusjuoksukykyyn ja taloudelli-suusmuuttujiin ovat heikkoja. Väsymys näkyy suunnistusjuoksusuorituksessa juoksuteknii-kan muutoksina, mutta vain askelpituuden muutos ennustaa vahvasti väsymyksen suuruutta.