Kuormitussykemuutosten yhteys juoksun taloudellisuuteen yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun aikana

Reetta Juuti. 2005. Kuormitussykemuutosten yhteys juoksun taloudellisuuteen yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun aikana. Biomekaniikan pro gradu -tutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. 48 s., 4 liitettä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 12 viikon yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutuksia juoksun taloudellisuuteen sekä kuormitussykemuutosten yhteyttä hapenkulutuksen muutoksiin. Tutkimukseen osallistui 13 vapaaehtoista juoksua harrastamatonta henkilöä (4 miestä ja 9 naista). Juoksun taloudellisuus mitattiin kahdella intensiteetiltään erilaisella vakionopeustestillä, 60 % (v60%) ja 75 % (v75%) tutkimuksen alussa suoritetun maksimihapenottotestin teoreettisesta VO2max:sta. Jalkojen maksimivoima (1RM) mitattiin puolikyykyllä ja varpaille nousulla. Nopeusvoimaominaisuudet testattiin staattisen hypyn ja esikevennyshypyn maksiminousukorkeuksilla sekä pohjelihaksiston reaktiivisuustestillä. Kaikki testit suoritettiin ennen, puolivälissä ja jälkeen harjoittelun. Päätuloksina oli, että juoksun taloudellisuudessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutuksesta, kuitenkin havaittavissa oli pienoista taloudellisuuden paranemista ? 3 %. Vaikka hapenkulutuksessa ei tilastollista muutosta tapahtunut, niin sykkeessä sitä vastoin tapahtui. Suhteellisesti syke laski v60% testeissä 30 min kohdalla harjoittelun edetessä alku- ja välimittauksen välillä 4,7 % (p < 0,01), väli- ja loppumittauksessa 0,8 % (ns) sekä alku- ja loppumittauksen välillä 5,4 % (p< 0,05). V75% testeissä syke laski myös koko harjoittelujakson ajan, suhteellinen lasku oli näissä testeissä 25 min kohdalla alku- ja välimittauksen välillä 2,5 % (p < 0,05), väli- ja loppumittauksessa 0,7 % (ns) ja alku- ja loppumittauksen välillä 3,1 % (p < 0,05). Korrelaatiota hapenkulutuksen (ml/kg/min sekä l/min) ja sykkeen muutosten välille ei löytynyt. Alaraajojen maksimivoiman parantaminen voi olla juoksun taloudellisuuden kannalta merkitsevää, kun taas pelkkä maksimivoiman ylläpito ei johda taloudellisuuden paranemiseen. Harjoittelemattomilla henkilöillä syke laskee 12 viikon harjoittelun aikana huomattavasti, todennäköisesti johtuen sydämen iskutilavuuden kasvusta, hapen siirtymisen helpottumisesta verestä lihassoluihin sekä aerobisen energiantuotannon tehostumisesta.