Poliittisen konsensuksen tuho : Helsingin Sanomien pääkirjoitusten perussuomalaisia käsittelevät diskurssit vuoden 2011 eduskuntavaalien aikaan ja niiden jälkeen

Abstract

Perussuomalaiset sai suuren voiton vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja puolueen suosio kasvoi gallupeissa jo pitkään ennen vaaleja. Edellisissä vaaleissa vuonna 2007 perussuomalaisten kannatus oli 4,1 prosenttia. Vuonna 2011 kannatus nousi 19,1 prosenttiin. Kasvua oli siis 15 prosenttiyksikköä. Vaalien jälkeen median oli pakko muuttaa suhtautumistaan puolueeseen, koska aikaisemmin marginaalinen ryhmä oli nyt muuttunut vakavasti otettavaksi poliittiseksi voimaksi, yhdeksi neljästä suuresta puolueesta.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää diskurssianalyysin keinoin, millaisen kuvan Suomen suurin valtakunnallinen media Helsingin Sanomat antaa pääkirjoituksissaan perussuomalaisista suureen voittoon päättyneiden eduskuntavaalien aikaan ja niiden jälkeen. Pääkirjoitukset on analyysin helpottamiseksi eritelty erillisiin tekstikappaleisiin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisissa representaatioissa perussuomalaiset esitetään Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa vaalien aikaan ja vuosi vaalien jälkeen. Keskenään samankaltaiset representaatiot olen yhdistänyt kattokäsitteen alle puhetyyliksi, diskurssiksi. Metodi on sovellus Norman Faircloughin viestintätilanteiden kriittisestä diskurssianalyysista. Tutkielman tarkoituksena ei ole luoda universaaleja faktoja tekemistäni tulkinnoista. Pyrin esittelemään aineisto-otteeni ja menetelmäpolkuni niin huolellisesti, että lukijat voivat tehdä niistä omat tulkintansa.

Aineistoni koostuu 111 pääkirjoituksesta jotka on julkaistu aikavälillä 17.3.2011–15.5.2012. Tutkimukseni aineisto on jaettu kahteen osaan: vaalien aikaiseen aineistoon, jonka aikajänne on noin kaksi kuukautta sekä vaalien jälkeiseen aineistoon, jonka aikajänne on vuoden mittainen.

Pääkirjoitusten analysointi osoitti, että Helsingin Sanomat suhtautuu perussuomalaisiin kriittisesti mutta sangen oikeudenmukaisesti. Koko aineistosta nousi yhteensä 12 diskurssia. Vaalien jälkeisestä aineistosta nousi hegemoniseksi diskurssiksi Konsensuksen tuhoajat -diskurssi, joka esittää perussuomalaiset romuttamassa pitkäaikaista suomalaisen politiikan konsensusta, jossa hallituksen vaaleista toiseen muodostavat kaksi kolmesta suuresta puolueesta, keskustasta, kokoomuksesta ja Sdp:stä. Hallituksen muodostamisen apuna on osa pienistä puolueista, ja kolmesta suurimmasta puolueesta vähiten ääniä saanut jää oppositioon. Perussuomalaisten siirtyminen suurten sarjaan kuitenkin sotkee tätä konsensusta sekä hyvässä että pahassa: toisaalta uusi poliittinen voima tuulettaa ummehtunutta konsensuspolitiikkaa, toisaalta räkyttävät amatöörit häiritsevät vanhan konsensuksen työtä.