”Se, että jotenki saa toteuttaa itteänsä; tuntee, että on hyvä olla”. Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus itsetuntemuksen merkityksestä opinto-ohjaajan työssä.
Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu 2014, 111 s.
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, minkälaisten merkitysten pohjalta opinto-ohjaajat kuvaavat tuntevansa itsensä ohjaajina ja miten nämä merkitykset vaikuttavat heidän työhönsä. Tutkimustehtävänä on selvittää, mikä merkitys opinto-ohjaajan itsetuntemuksella on työssä.
Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, joka toteutetaan fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. Tutkimukseen osallistui eri kouluasteilta yhteensä kuusi opinto-ohjaajaa, joita on haastateltu avoimella haastattelulla. Aineisto on analysoitu fenomenologisella menetelmällä aineistolähtöisesti. Osin tutkimus on kuitenkin teoriaohjaavaa, sillä teoria siitä, mitä itsetuntemus on ohjaa analyysin tekoa. Merkitykset itsetuntemuksen vaikutuksista ohjauks
een on kuitenkin poimittu aineistolähtöisesti.
Tutkimuksen tuloksena syntyi yhteensä 10 merkityskokonaisuutta, jotka muodostivat neljä laajempaa kokonaisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että opinto-ohjaajan itsetuntemuksella on merkitystä työn mielekkäänä kokemiseen, ohjattavan kohtaamiseen, hyvään elämään ohjaamiseen sekä työn tuloksen parantumiseen. Työ koettiin mielekkäänä, mikäli siinä saatiin toteuttaa omien arvojen ja vahvuuksien mukaista ohjausta. Ohjattavia koettiin pystyvän paremmin kohtaamaan, mikäli ohjaaja hyväksyi itsensä. Luottamus kohtaamisessa syntyi, kun ohjaajalla oli hyväksyvä suhde itseen. Hyvään elämään ohjaamisen katsottiin taas tulevan ohjaajan omasta elämänkokemuksesta ja viisaudesta. Omien arvojen noudattaminen elämässä, kokemuksien pohtiminen ja myönteisyys elämää kohtaan toivat ohjaukseen viisautta. Työn tuloksen taas koettiin parantuvan, mikäli ohjaajalla oli kykyjä ohjata itseään eli tunnistaa omia tunteita, kehittää itseään sekä tunnistaa ennakkokäsityksiään. Tärkeimmäksi kokonaisuudeksi tutkimuksessa nousi opinto-ohjaajan arvojen tiedostaminen, mikä johti työn mielekkäänä kokemiseen.
Tutkimuksen tuloksia on peilattu lopuksi aiempaan tutkimukseen. Tässä havaittiin, että itsetuntemus on kehämäinen ilmiö eikä itsetuntemuksen eri osa-alueita voida niin helposti erottaa toisistaan. Tärkeintä opinto-ohjaajalle näyttäisi olevan kyky itsereflektioon, minkä avulla myös muut itsetuntemuksen osa-alueet voivat tulla tiedostetummiksi. Omien kokemusten tarkasteleminen lähtee itsensä tarkastelusta ja reflektiosta. Kokemusten tarkastelu taas tuo ohjaajalle viisautta, mikä johtaa itselleen rehellisenä olemiseen ja edistää itsensä hyväksymistä. Yksi osa-alue itsetuntemuksesta yksinään ei siis voi olla merkityksellinen tietylle työn osa-alueelle. Sen sijaan itsensä tunteminen on eri osa-alueiden kehämäinen jatkumo. Arvojen tiedostaminen itsetuntemuksen tärkeimpänä osa-alueena siten on myös omien kokemusten tarkastelun ja itsereflektion tulosta.
...
