Kokeneiden tule-fysioterapeuttien käsityksiä fysioterapeuttisesta osaamisesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia käsityksiä tuki- ja liikuntaelinsairauksien suoravastaanottokoulutusta aloittavilla, kokeneilla fysioterapeuteilla (n=28) oli ammatillisesta osaamisesta. Fysioterapeuttien osaamisesta on tehty runsaasti tutkimuksia, sen sijaan osaamiskäsityksiä ei ole tutkittu. Fysioterapeuttien tehtäväkuva on muuttumassa ja osaamisvaatimukset laajenevat. Kapean erikoisosaamisen sijasta tulevaisuudessa tarvitaan laajempaa näkemystä toimintakykyisyyden tukemisen keinoista. Muun muassa väestön ikääntyminen tuo uudenlaisia haasteita ja työelämässä tarvitaan yleisesti yhteistyötaitoja, moniosaamista, kykyä siirtyä joustavasti tehtävästä toiseen, sekä oman osaamisen markkinoimista. Fysioterapeuttien osaamiskäsityksiä kartoittamalla saadaan tietoa heidän tiedon- ja oppimiskäsityksistään, heidän käsityksistään toimintakykyisyydestä ja sen edistämisen käytännöistä, sekä heidän näkemyksistään fysioterapeutin roolista ja tehtävästä terveydenhuollossa. Tällaista tietoa voidaan käyttää hyödyksi sekä koulutuksen kehittämisessä, että työtehtävien laajentamisessa ja fy-sioterapiaosaamisen suuntaamisessa uusille alueille. Tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää fenomenografista analyysimenetelmää käyttäen fysioterapeuttien yleisiä käsityksiä omasta osaamisestaan. Aineiston hankinta tapahtui käyt-tämällä lähteinä ryhmähaastatteluja ja osallistujien teemakirjoituksia. Tutkimukseen osallis-tui 28 henkilöä, jotka osallistuivat haastatteluun kahtena ryhmänä. Aineistosta nousi neljä osaamisen käsitysten teemaa, jotka varioivat hierarkkisesti siten, että ylemmän tason osaaminen edellytti alemman tason kompetenssien hallintaa. Keskeisinä tuloksina aineistosta nousivat osaamisen ilmiötä kuvaavat teemat, jotka olivat ammatillinen osaaminen, eettisyys, yhteistyö ja oma osallistuminen. Teemojen variaatioiden kolmitasoisessa hierarkiassa fysioterapeuttista perusosaamista kuvasi potilasosaaminen (kategoria I), seuraava edellistä laajempi fysioterapia osaamisen alue oli yhteistyöosaaminen (kategoria II) ja laajimpana alueellinen yhteistyöosaaminen (kategoria III). Tutkimuksen fysioterapeuttien osaamiskäsitys kiteytyi potilaan toimintakyvyn edistämisenä, jossa tärkeänä pidettiin potilaan ohjautumista oikea-aikaisesti, oikealle asiantuntijalle kuntoutustarpeen mukaisesti. Käsityksissä kliinisestä osaamisesta painottui käytännön menetelmäosaaminen. Toisaalta osaamiskäsityksistä kuvastui myös asiakaslähtöinen näkökulma ja pyrkimys vastata asiakkaan tarpeisiin. Yhteistyöosaamisessa korostui työyhteisön sisäinen moniammatillinen yhteistyö ja sen kehittämisen tarpeet. Fysioterapeutit näkivät itsensä osana palveluketjua, jossa oman ammatillisen tehtävän lisäksi heillä on vastuu asiakkaan ohjaamisessa tarvittaviin asiantuntijapalveluihin. Alueellisina kehittämiskohteina pidettiin toimintamallien ja käytäntöjen yhtenäistämistä sekä fysioterapiapalvelujen tasa-arvoista tarjontaa asiakkaille. Tutkimuksen mukaan osaamisen kehittämisen tarpeet liittyivät asiantuntijuuden laajentamiseen perusterveydenhuollossa, sekä alueelliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen.

The purpose of this study was to explore physiotherapist’s perceptions of their professional competencies and skills. Although physiotherapist’s professional competencies and skills have been widely studied previously, perceptions of their abilities in practice have remained unanalyzed. In the analysis of the research material was utilized a phenomenographic approach. Research material was collected through group interviews and thematic writings among 28 experienced physiotherapist entering direct-access education programme in Jyväskylä in Au-tumn 2012.

The main findings were four thematic subjects of perceptions concerning abilities: 1) Professional competence 2) Ethics 3) Collaboration and 4) Participation. These thematic subjects were hierarchically variated and formed three levels of categories. The basic level (category I) of skills and competencies of physiotherapy was working with patients, the second level of categories (II) was multi-professional collaboration and the widest level of categories (III) was regional collaboration.

The general perception about physiotherapist’s professional skills was to be able to improve and support patients physical functioning and to ensure that patients get the most effective treatment. The perception about collaboration was associated with ability to co-operate in internal work community. Concerning professional competencies physiotherapists empha-sized practical skills and importance of additional education instead of self- reflective learn-ing. Perception of rehabilitation and the role of physiotherapist was generally very patient centered. This research showed that physiotherapists had adopted a clear role and task in patients treatment chain and they are very committed to employer. The challenge is to advance regional collaborative practices and guidelines and enlarge multi-professional and extra-organizational interaction and networking.

Key words: physiotherapists, perceptions of professional skills and competencies, percep-tions of abilities, phenomenographic approach