Kokeneiden tule-fysioterapeuttien käsityksiä fysioterapeuttisesta osaamisesta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia käsityksiä tuki- ja liikuntaelinsairauksien suoravastaanottokoulutusta aloittavilla, kokeneilla fysioterapeuteilla (n=28) oli ammatillisesta osaamisesta. Fysioterapeuttien osaamisesta on tehty runsaasti tutkimuksia, sen sijaan osaamiskäsityksiä ei ole tutkittu. Fysioterapeuttien tehtäväkuva on muuttumassa ja osaamisvaatimukset laajenevat. Kapean erikoisosaamisen sijasta tulevaisuudessa tarvitaan laajempaa näkemystä toimintakykyisyyden tukemisen keinoista. Muun muassa väestön ikääntyminen tuo uudenlaisia haasteita ja työelämässä tarvitaan yleisesti yhteistyötaitoja, moniosaamista, kykyä siirtyä joustavasti tehtävästä toiseen, sekä oman osaamisen markkinoimista. Fysioterapeuttien osaamiskäsityksiä kartoittamalla saadaan tietoa heidän tiedon- ja oppimiskäsityksistään, heidän käsityksistään toimintakykyisyydestä ja sen edistämisen käytännöistä, sekä heidän näkemyksistään fysioterapeutin roolista ja tehtävästä terveydenhuollossa. Tällaista tietoa voidaan käyttää hyödyksi sekä koulutuksen kehittämisessä, että työtehtävien laajentamisessa ja fy-sioterapiaosaamisen suuntaamisessa uusille alueille. Tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää fenomenografista analyysimenetelmää käyttäen fysioterapeuttien yleisiä käsityksiä omasta osaamisestaan. Aineiston hankinta tapahtui käyt-tämällä lähteinä ryhmähaastatteluja ja osallistujien teemakirjoituksia. Tutkimukseen osallis-tui 28 henkilöä, jotka osallistuivat haastatteluun kahtena ryhmänä. Aineistosta nousi neljä osaamisen käsitysten teemaa, jotka varioivat hierarkkisesti siten, että ylemmän tason osaaminen edellytti alemman tason kompetenssien hallintaa. Keskeisinä tuloksina aineistosta nousivat osaamisen ilmiötä kuvaavat teemat, jotka olivat ammatillinen osaaminen, eettisyys, yhteistyö ja oma osallistuminen. Teemojen variaatioiden kolmitasoisessa hierarkiassa fysioterapeuttista perusosaamista kuvasi potilasosaaminen (kategoria I), seuraava edellistä laajempi fysioterapia osaamisen alue oli yhteistyöosaaminen (kategoria II) ja laajimpana alueellinen yhteistyöosaaminen (kategoria III). Tutkimuksen fysioterapeuttien osaamiskäsitys kiteytyi potilaan toimintakyvyn edistämisenä, jossa tärkeänä pidettiin potilaan ohjautumista oikea-aikaisesti, oikealle asiantuntijalle kuntoutustarpeen mukaisesti. Käsityksissä kliinisestä osaamisesta painottui käytännön menetelmäosaaminen. Toisaalta osaamiskäsityksistä kuvastui myös asiakaslähtöinen näkökulma ja pyrkimys vastata asiakkaan tarpeisiin. Yhteistyöosaamisessa korostui työyhteisön sisäinen moniammatillinen yhteistyö ja sen kehittämisen tarpeet. Fysioterapeutit näkivät itsensä osana palveluketjua, jossa oman ammatillisen tehtävän lisäksi heillä on vastuu asiakkaan ohjaamisessa tarvittaviin asiantuntijapalveluihin. Alueellisina kehittämiskohteina pidettiin toimintamallien ja käytäntöjen yhtenäistämistä sekä fysioterapiapalvelujen tasa-arvoista tarjontaa asiakkaille. Tutkimuksen mukaan osaamisen kehittämisen tarpeet liittyivät asiantuntijuuden laajentamiseen perusterveydenhuollossa, sekä alueelliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen.