Kohtuutehoisen kestävyysliikunnan vaikutus itsearvioituun unen laatuun ja määrään : randomoitu kontrolloitu tutkimus keski-ikäisten miesten unettomuudesta

Abstract

Unettomuus on yleinen ongelma, jonka hoito on kansaterveydellisesti erittäin tärkeää. Koska unettomuuden yleisimmällä hoitokeinolla lääkityksellä on paljon haitallisia sivuvaikutuksia, on tärkeää tutkia unettomuuden vaihtoehtoisia hoitokeinoja. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää kestävyysliikunnan vaikutusta unen laatuun ja määrään keski-ikäisillä unettomuudesta kärsivillä miehillä.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa 42 vähän liikkuvaa vapaaehtoista 30–65-vuotiasta unettomuudesta kärsivää miestä Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä (keski-ikä 51 [1.6] vuotta) jaettiin liikunta- ja kontrolliryhmään. Liikuntaryhmäläiset noudattivat yksilölli-sesti suunniteltua progressiivista kestävyysliikuntaohjelmaa. Kontrolliryhmäläiset ohjeistettiin jatkamaan tavanomaista elämäänsä. Itsearvioitua unen laatua ja kestoa, nukahtamisviivettä, yöllisten heräilyjen määrää, univaikeuksien yleisyyttä ja uneliaisuutta arvioitiin kyselylomak-keiden ja unipäiväkirjojen avulla. Lisäksi arvioitiin fyysisen aktiivisuuden määrää, maksimaa-lista hapenottokykyä, painoindeksiä ja vyötärönympärystä.

Intervention aikana liikunta- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroa kohtuutehoisen liikunnan määrässä (p=0.27), minkä seurauksena ryhmien välistä eroa ei saatu aikaan myöskään nukah-tamisviiveeseen (p=0.52), yöllisten heräilyjen määrään (p=0.14), unen laatuun (p=0.13), unen kestoon (p=0.20), uneliaisuuteen (p=0.20) tai eri univaikeuksien yleisyyteen (p=0.11–0.96). Liikuntaryhmä paransi kuitenkin maksimaalista hapenottokykyään (9.7 %, p=0.11) ja pienensi vyötärönympärystään (1.7 %, p=0.04) enemmän kuin kontrolliryhmä.

Koska kohtuutehoisen liikunnan määrässä ei ollut eroa liikunta- ja kontrolliryhmän välillä, liikuntaryhmässä ei saatu aikaan tilastollisesti merkitsevää parannusta verrattuna kontrolli-ryhmään. Tulokset osoittavat, että kun henkilöt ovat päättäneet osallistua elintapoihin liitty-vään interventiotutkimukseen, he ovat jo sitoutuneet elintapamuutokseen riippumatta satun-naistetusta ryhmästä. Liikunnan vaikutusta uneen on siis voinut vääristää vastoin ohjeistusta toiminut kontrolliryhmä. Tutkimusta tarvitaan lisää haasteesta liittyen kontrolliryhmän käyt-täytymisen muutokseen satunnaistetuissa elintapainterventiotutkimuksissa.

Insomnia is common disorder which qualitative management affects public health. Because the most usual cure of insomnia sedatives increases the risk of many adverse events, it is im-portant to examine other ways to treat insomnia. Objective of this study is to assess the effect of aerobic exercise on sleep quality and duration in middle-aged men reporting insomnia.

This was randomized, controlled trial where forty-two sedentary volunteer men from Central Finland health care district aged 30 to 65 years with insomnia (mean age 51 [SD 1.6] years) were allocated to an exercise and a control group. The exercise group participants followed individually tailored progressive aerobic exercise program. The control group participants were asked to maintain their usual daily activities. Self-reported sleep quality, duration and latency, amount of awakenings, frequency of sleeping difficulties and daytime sleepiness were assessed using questionnaires and sleeping diaries. Amount of physical activity, maxi-mal oxygen uptake, body mass index and waist circumference were measured.

During the intervention, both exercise and control had performed similar amount of moderate intensity exercise (p=0.27). Consequently no significant effect on sleep latency (p=0.52), awakenings at night (p=0.14), sleep quality (p=0.13), sleep duration (p=0.20), daytime sleepi-ness (p=0.20) or on frequency of any sleeping difficulties (p=0.11 to 0.96) were found be-tween the exercise and control groups. Despite of this, exercise group had significantly im-proved their maximal oxygen uptake (9.7 %, p=0.01) and reduced their waist circumference (1.7 %, p=0.04) compared to the control group.

Due to the similar participation of moderate intensity exercise in both exercise and control groups, no significant improvement on quality and duration of sleep were found in exercise group compared the control group. Our results indicated that when subjects have agreed to participating in a lifestyle intervention, they have already committed to change their lifestyle regardless of randomization. Consequently, the effect of exercise could have been shaded by the biased control group. Further study is needed to overcome the challenge of the control group changing their behaviors in randomized lifestyle intervention studies.