Tässä pro gradu -tutkimuksessa pyritään luomaan yleiskuvaa siitä, millainen elementti on rektio suomi toisena kielenä -oppijoiden kirjallisessa viestinnässä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka rektioilmausten käyttö kehittyy EVK:n taitotasoilla. Tutkimusaineistona ovat Linguistic Basis of the Common European Framework Levels -hankkeen (Cefling-hanke) yleisten kielitutkintojen aineisto (aikuisaineisto) ja koululaisaineisto, joita on paitsi tutkittu erikseen myös vertailtu keskenään.
Tutkimuksen teoreettisen taustan muodostaa pitkälti näkemys siitä, mikä rektio oikeastaan on. Rektio on monitahoinen ilmiö, jonka voi määritellä hyvin eri tavoin ja katsoa kuuluvaksi hyvin erilaisiin kielen osa-alueisiin. Tässä tutkimuksessa rektion määrittelyn teoriataustana on käytetty mm. Ison suomen kieliopin (2004) suppeampaa rektioilmiön määrittelyä ja Anneli Pajusen (1999) laajempaa rektion määrittelyä. Näitä ja muita lähteitä tutkimalla on yritetty muodostaa sellainen rektion määritelm
ä, joka olisi hyödyllinen tutkittaessa nimenomaan S2-oppijakielen rektioilmauksia ja olisi näin ollen tutkimukselle hedelmällinen aineiston rajauksen väline.
Analyysin työkaluna käytetään DEMfad-mallia (Franceschina et al 2006), jonka avulla rektioilmauksista tutkitaan taajuutta, tarkkuutta ja jakaumaa. Taajuuden avulla selvitetään ilmausten frekvenssi: kuinka paljon aineiston eri tasojen ja tekstilajien teksteissä on rektioilmauksia tuhatta sanaa kohti. Tarkkuuden tutkimuksessa lasketaan, kuinka hyvin rektioilmaukset on osattu eri tasoilla ja eri tekstilajeissa. Jakaumaa tutkittaessa puolestaan on tarkasteltu rektioilmausten olemusta: Millaisia ilmauksia eri tasoilla on? Millaisia erilaisia ilmauksia kahdessa tutkimusaineistossa on? Millaisilla muodoilla oikea rektiosija on korvautunut virheellisissä ilmauksissa?
Tutkielman päätulos on, että pääpiirteissään rektioilmausten käyttö lisääntyy ja tarkkuus paranee taitotasoilla ylöspäin edetessä. Tarkkuudessa A-tasolla on aineistojen välillä pieni ero: koululaisaineistossa tarkkuus alkaa parantua heti A1-tasolta eteenpäin, mutta aikuisaineistossa tarkkuus on A1-tasolla parempi kuin A2- ja B1-tasoilla. Tästä eteenpäin myös aikuisaineiston tarkkuus paranee. Rektioilmausten taajuus kasvaa molemmissa aineistoissa selvästi jo B-tasolla, mutta erittäin huomattava kasvu rektioilmausten määrässä tapahtuu aikuisaineiston C-tasolla: ylimmillä taitotasoilla rektioilmauksia on moninkertaisesti muihin tasoihin verrattuna ja niiden variaatio on kasvanut selvästi verrattuna alempiin tasoihin.
Koska koululaisaineistossa ei ole lainkaan C-tasoisia tekstejä, siinä on kaiken kaikkiaan huomattavasti vähemmän rektioilmauksia kuin aikuisaineistossa. Verrattaessa aikuis- ja koululaisaineiston tasoja A1 – B2 havaitaan, että aikuisaineiston tekstien rektioilmauksissa on hieman suurempi taajuus kuin koululaisaineiston teksteissä. Aikuisaineiston C-tasolla rektioilmaukset ovat jo usein monimutkaisissa rakenteissa ja niitä on osattu käyttää hyvin taitavasti, sillä C-tasolla rektioilmausten osaamistarkkuus on lähes sata prosenttia. Tarkasteltaessa rektioilmauksia eri tehtävissä ja tekstilajeissa huomataan, että sekä koululais- että aikuisaineiston teksteissä rektiotapauksia on selvästi eniten mielipideteksteissä. Tämä kertonee siitä, että mielipideteksti on sellainen tekstilaji, jossa oppija pääsee hyödyntämään osaamiaan rektioilmauksia.
...
