Maisterintutkielmani tavoitteena on tarkastella negaatioilmausten kehittymistä S2-oppijoiden teksteissä Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK)taitotasolta toiselle siirryttäessä. Keskityn tutkimaan nimenomaan kieltoverbin sisältäviä negaatioilmauksia ja jätän tutkimukseni ulkopuolelle muut kiellon ilmaisukeinot.
Tutkimukseni pohjautuu menetelmiltään ja aineistoltaan Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen The Linguistic Basic of the Common European Framework levels (Cefling) ja Toisen kielen oppimisen polut (Topling) -hankkeisiin. Tutkimuksen teoreettisena pohjana käytän hankkeiden parissa kehitettyä DEMfad-mallia (Franceschina ym. 2006), jonka mukaisesti tarkastelen negaatioilmauksia kolmesta näkökulmasta: taajuuden (frekvenssin), tarkkuuden (accuracy) ja distribuution. Nämä liittyvät käsitteisiin sujuvuus, tarkkuus ja kompleksisuus. Ensin tutkin negaatioilmausten frekvenssiä eli kuinka paljon negaatioilmauksia käytetään tuhatta sanaa kohti. Tämän jälkeen selvitän, kuinka tarkkaa neg
aatioilmausten käyttö on eli kuinka usein kiellot ovat kohdekielen mukaisia, kuinka usein virheellisiä. Lisäksi selvitän, millaisia virheitä tehdään eri taitotasoilla. Distribuution näkökulmasta tutkin, millaisia negaatioilmauksia käytetään ja miten kieltojen käyttö monipuolistuu.
Tutkimukseni aineisto koostuu Cefling-hankkeessa kerätyistä nuorten yläkoululaisten S2-oppijoiden teksteistä (527 kpl) ja Yleisten kielitutkintojen (YKI) kirjoittamisen osakokeen aikuisten S2-oppijoiden teksteistä (669 kpl). Koululaisaineiston tekstejä on taitotasoilta A1-B2 ja aikuisten tekstejä tasoilta A1-C2. Molemmissa aineistoissa on muodollisia ja epämuodollisia viestejä sekä mielipidekirjoituksia. Koululaisaineistossa on lisäksi kertomuksia.
Koululaisaineistossa esiintyy 26,2 ja YKI-aineistossa 20,8 kieltoa tuhatta sanaa kohti, eli koululaisilla kieltojen frekvenssi on hieman suurempi. Molemmissa aineistoissa kieltoja käytetään eniten A2-tasolla. Molemmissa aineistoissa kieltoilmausten tarkkuus paranee tasolta toiselle siirryttäessä. Suurin harppaus tarkkuudessa tapahtuu koululaisaineistossa siirryttäessä tasolta A2 tasolle B1 ja YKI-aineistossa vasta siirryttäessä tasolta B1 tasolle B2. Koululaisaineistossa saavutetaan siis suurempi tarkkuus alemmalla tasolla kuin YKI-aineistossa. Eniten virheellisyyksiä on pääverbin taipumisessa. Hankaluuksia aiheuttaa myös esimerkiksi kielteinen imperfekti, jossa on eniten virheellisyyksiä A2-tasoilla. Tekstilajeista eniten virheellisiä kieltoja on mielipidekirjoituksissa ja kertomuksissa, jotka vaativat enemmän omaa luovaa tuottamista kuin muodolliset ja epämuodolliset viestit. Negaatioilmausten katsotaan olevan hallinnassa koululaisaineistossa B1-tasolla (78,8% kohdekielen mukaisia) ja YKI-aineistossa B2-tasolla (82,7% kohdekielen mukaisia). YKI-aineiston C2-tasolla tarkkuus on jo peräti 93,9%.
Distribuution tutkimuksessa selvisi, että molemmissa aineistoissa käytetään eniten yksikön 3. persoonan muotoisia kieltoilmauksia. Vähitellen tasolta toiselle siirryttäessä kieltojen käyttö monipuolistuu ja myös negaatioissa käytettyjen verbien valikoima lisääntyy. Verbien määrän suurin kasvu on koululaisilla siirryttäessä tasolta A1 tasolle A2, kun taas YKI-aineistossa suurin harppaus verbien määrässä on vasta siirryttäessä tasolta A2 tasolle B1. Samalla kun kielloissa käytettyjen verbien valikoima laajenee, vain yhden kerran kielloissa käytettyjen verbien prosentuaalinen osuus lisääntyy. Kieltojen käyttö on siis monipuolisempaa ja yksilöllisempää tasolta toiselle siirryttäessä.
...
