Vanhemmuuden rakentuminen pariterapiassa

Abstract

Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastelimme, miten lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseen tarkoitetussa pariterapiassa puhutaan lapsista ja vanhemmuudesta. Selvitimme, millaisen puheen kautta vanhemmuus rakentui vanhempien ja terapeuttien puheessa.

Tutkimuksemme on osa Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona -tutkimusta. Aineistomme koostui puheotteista, jotka kerättiin seitsemän parin nauhoitetuista asiakaskäynneistä. Kriteerinä asiakkaiden valinnassa käytettiin sitä, että heillä oli joko yhteisiä lapsia tai lapsia aiemmista suhteista. Tutkimuksemme teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusmenetelmänä käytimme sisällönanalyysiä, jonka tarkoituksena on esittää aineisto tiiviissä muodossa kadottamatta informaatiota.

Pariterapiassa vanhemmille rakentui hyvää ja riittämätöntä vanhemmuutta niin vanhempien kuin terapeuttien puheessa. Vanhemmat rakensivat hyvää vanhemmuutta puhumalla onnistumisista ja omista myönteisistä lapsuuden kasvatuskokemuksista, sekä kehumalla itseään, puolisoaan tai lapsiaan. Terapeutit puolestaan rakensivat hyvää vanhemmuutta antamalla ohjeita, neuvoja ja psykoedukaatiota, sekä kannustamalla ja kehumalla vanhempia. Riittämätöntä vanhemmuutta rakentui, kun vanhemmat puhuivat epäonnistumisista, omista kielteisistä lapsuuden kasvatuskokemuksistaan, sekä omasta toiminnasta lasten pahoinvoinnin aiheuttajana. Terapeuttien puheessa riittämätöntä vanhemmuutta rakentui, kun he nostivat esiin epäkohtia vanhempien toiminnassa, antoivat psykoedukaatiota, sekä pyysivät vanhempia asettautumaan, tai asettautuivat itse, lapsen asemaan. Tarkastelimme myös vanhempien puheen spontaanisuutta; alkoivatko vanhemmat itse puhua lapsista ja vanhemmuudesta vai tarvittiinko terapeutin aloiteellisuutta.

Tuloksemme osoittavat, että pariterapiassa, jossa taustalla on väkivaltaa, vanhemmuus rakentuu erilaisten puheenaiheiden kautta. Tulostemme merkitystä korostaa se, että aiempi tutkimustieto vanhemmuuden rakentumisesta, jossa yhdistyy paritapaamiset ja väkivaltatausta, on puutteellista. Tuloksemme antavat uutta teoreettista tietoa ja niitä voidaan soveltaa käytännön työssä paritapaamisissa.

The purpose of this master thesis is to study how parenthood and children are discussed in couple treatment when there’s a history of intimate partner violence. We analyze how parenthood is constructed in the speech of both the parents and the therapists.

This study is a part of a larger research project conducted in the Psychotherapy Training and Research Centre of the University of Jyväskylä. The data consists of speech extracts, which were collected from recorded sessions of seven couples with children. The sessions were analyzed qualitatively by using the methods of content analysis. We used social constructionism as a theoretical framework in this study.

Within the discussions in couple treatment good and inadequate parenthood were constructed in both the parents’ and therapists’ speech. Parents constructed good parenthood by talking about experiences of success in parenting and their own positive upbringing, and by giving praise to their spouse, children and themselves. Therapists, on the other hand, constructed good parenthood for the clients by offering advice, instructions and psychoeducation, and by praising the clients. In contrast, inadequate parenthood was constructed when parents described experiences of failure, blamed the spouse or the children, and when parents understood the connection between their own actions and the distress of their children. Therapists constructed inadequate parenthood by bringing forward failures, positioning the parents or themselves as the children and by offering psychoeducation. The spontaneity of the speech of the parents was also explored, i.e. whether the parents brought up the subject of children and parenting or if the discussion was first invoked by the therapists.

This study shows that in couple treatment for intimate partner violence parenthood is constructed in the speeches of both the parents and the therapists through different topics of conversation. The significance of our results on the construction of parenthood in speech is highlighted by the lack of previous research combining the violent background and couple treatment. Our results provide new theoretical knowledge, which can also benefit people working with couples.