Vanhemmuuden rakentuminen pariterapiassa

Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastelimme, miten lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseen tarkoitetussa pariterapiassa puhutaan lapsista ja vanhemmuudesta. Selvitimme, millaisen puheen kautta vanhemmuus rakentui vanhempien ja terapeuttien puheessa. Tutkimuksemme on osa Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona -tutkimusta. Aineistomme koostui puheotteista, jotka kerättiin seitsemän parin nauhoitetuista asiakaskäynneistä. Kriteerinä asiakkaiden valinnassa käytettiin sitä, että heillä oli joko yhteisiä lapsia tai lapsia aiemmista suhteista. Tutkimuksemme teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusmenetelmänä käytimme sisällönanalyysiä, jonka tarkoituksena on esittää aineisto tiiviissä muodossa kadottamatta informaatiota. Pariterapiassa vanhemmille rakentui hyvää ja riittämätöntä vanhemmuutta niin vanhempien kuin terapeuttien puheessa. Vanhemmat rakensivat hyvää vanhemmuutta puhumalla onnistumisista ja omista myönteisistä lapsuuden kasvatuskokemuksista, sekä kehumalla itseään, puolisoaan tai lapsiaan. Terapeutit puolestaan rakensivat hyvää vanhemmuutta antamalla ohjeita, neuvoja ja psykoedukaatiota, sekä kannustamalla ja kehumalla vanhempia. Riittämätöntä vanhemmuutta rakentui, kun vanhemmat puhuivat epäonnistumisista, omista kielteisistä lapsuuden kasvatuskokemuksistaan, sekä omasta toiminnasta lasten pahoinvoinnin aiheuttajana. Terapeuttien puheessa riittämätöntä vanhemmuutta rakentui, kun he nostivat esiin epäkohtia vanhempien toiminnassa, antoivat psykoedukaatiota, sekä pyysivät vanhempia asettautumaan, tai asettautuivat itse, lapsen asemaan. Tarkastelimme myös vanhempien puheen spontaanisuutta; alkoivatko vanhemmat itse puhua lapsista ja vanhemmuudesta vai tarvittiinko terapeutin aloiteellisuutta. Tuloksemme osoittavat, että pariterapiassa, jossa taustalla on väkivaltaa, vanhemmuus rakentuu erilaisten puheenaiheiden kautta. Tulostemme merkitystä korostaa se, että aiempi tutkimustieto vanhemmuuden rakentumisesta, jossa yhdistyy paritapaamiset ja väkivaltatausta, on puutteellista. Tuloksemme antavat uutta teoreettista tietoa ja niitä voidaan soveltaa käytännön työssä paritapaamisissa.