Tikkanen, Esa. OPPILASARVIOINNIN JA OPPILASARVOSTELUN FILOSOFINEN KÄSITEANALYYSI. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. 2013, 86 sivua.
Tutkielma pohtii oppilasarvioinnin ja oppilasarvostelun käsitteitä filosofisesti eli huolellisesti, syvämietteisesti ja tietoisuutta lisäävästi semanttisesta, etymologisesta, terminologisesta ja ontologisesta näkökulmasta. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, käsitteellis-teoreettinen analyysi, joka perustuu perusteelliseen ja yksityiskohtaiseen ajatteluun. Kyseessä on hermeneuttinen tutkimus, jossa keskeistä on tulkintojen tekeminen ja pyrkimys ymmärtämiseen. Tutkielman luotettavuuden kannalta olennaista on joka vaiheessa tapahtuva mielekäs ja johdonmukainen tulkinta.
Tärkeä piirre tutkielmassa on sen pyrkimys hahmottaa oppilasarviointi ja oppi-lasarvostelu osaksi laajempaa arviointikäsitteistöä. Siten tutkielma suhteuttaa oppilasarvioinnin ja oppilasarvostelun merkityssisältöä niiden lähikäsitteiden m
erkityssisältöön.
Tutkielman tutkimustuloksia ovat analyysin ja tulkinnan kautta saavutetun ym-märryksen yksityiskohdat. Niistä keskeisimmät ovat 1) Oppilasarviointi ja -arvostelu eivät ole muuta arviointia ja arvostelua kummempaa, ne vain kohdistuvat oppilaaseen. 2) Arvioinnin konnotaatio on likimääräisyys, arvostelun tarkkuus ja kriittisyys. 3) Arvioinnissa on kyse implisiittisestä, arvostelussa eksplisiittisestä arvonmäärityksestä. 4) Arviointi-käsitteen käyttö painottaa tiedonsaantiprosessia, jossa saatu tieto voi olla epävarmaa tai likimääräistä, kun taas arvostelu-käsitteen käyttö painottaa arvonmääritys-prosessia. Siksi arvioinnin tiedonsaanti/arvonmääritys ei edellytä tarkkuutta. Sen sijaan arvostelu edellyttää tarkempaa ja perustellumpaa tiedonsaantia/arvonmääritystä kuin arviointi. 5) Arviointi- ja arvostelu-sanoilla on yhteinen etymologinen alkuperä arvata-sanassa. Siksi ne ymmärretään vielä nykyäänkin melko synonyymisiksi etenkin palautteenantomielessä, ei niinkään tiedonsaanti-/arvonmääritysmielessä. 6) Arvon voi eksplisiittisesti määritellä arvostelun lisäksi arvottamalla ja arvostamalla, mutta arvoa voi antaa vain arvottamalla ja arvostamalla. 7) Oppilasarvioinnin ja oppilasarvostelun käsitesisältö ei ole sama, ja siksi Yleisen suomalaisen ontologian tapa korvata oppilasarvostelu-termi aina oppilasarviointi-termillä on huono. 8) Arvioinnin ja arvostelun ontologiseen substanssiin kuuluu tiedonsaanti sekä arvojärjestelmä, johon saatua tietoa suhteutetaan. Asioiden arvonmääritys edellyttää ensisijassa tiedonsaantia, mutta yhtä lailla substantiaalista on saadun tiedon suhteuttaminen arvojärjestelmän arvoihin, normeihin, tavoitteisiin. 9) Arviointipalaute ei kuulu oppilasarvioinnin ja -arvostelun ontologiseen substanssiin, vaikka se on tärkeää opettamis–oppimis-prosessissa. 10) Arvostelu liittyy finaaliseen ja summatiiviseen tietämiseen, kun taas arviointi liittyy joko saadun tiedon epävarmuuteen tai ihmistieteiden ollessa kyseessä myös jatkuvaan ja prosessinomaiseen ajattelemiseen, jolloin arviointi-käsitteen käyttö ilmentää ihmistieteiden jatkuvasti muuttuvien tieto-objektien vain hetkellistä varmuutta.
Tutkielman loppuyhteenvetomäärityksen mukaan oppilasarviointi tarkoittaa jatkuvaa ja ajantasaista tiedonsaantia oppilaasta, ja oppilasarvostelu tarkoittaa saadun tiedon arvonmääritystä siinä tilanteessa, kun jatkuva oppilasarviointi ei ole enää tarpeen tai mahdollista. Siksi kaikki sellainen arviointi on oppilasarvostelua, jossa arviointipalaute toteutetaan aktuaalisesta opettamis–oppimis-prosessista erillään olevien ja jonkinlaisia arvonmäärityksiä eksplisiittisesti sisältävien artefaktien, kuten numero- tai sanallisten todistusten, avulla. Lisäksi tutkielma pitää tärkeänä kasvatustieteen terminologisen ontologian kehittämistä ja pohtii, voisiko oppilasarvostelu-termin pyrkiä korvaamaan oppilasarvostus-termillä.
...
