Tässä tutkimuksessa tarkastellaan populaarikulttuurin ilmentymistä ja käyttöä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa. Tavoitteena on selvittää, käytetäänkö populaarikulttuuria osana tämän oppiaineen opetusta ja opiskelua, ja jos käytetään, mihin tarkoituksiin ja missä määrin. Lisäksi tutkimuksessa halutaan selvittää, miten opettajat ja oppilaat näkevät ja määrittelevät populaarikulttuurin. Populaarikulttuurin ilmenemistä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa tutkitaan myös pienimuotoisella oppikirjakatsauksella. Pedagogisella kentällä käytävä keskustelu opiskelu- ja koulumotivaation laskusta sekä koulun sisältöjen ja nuorten muun elämän erillisyydestä antoi sysäyksen tälle tutkimusajatukselle. Yksi tutkimuksen tavoitteista onkin selvittää, voisiko populaarikulttuuri toimia jonkinlaisena siltana koulun ja muun arkitodellisuuden välissä sekä kouluviihtyvyyteen ja opiskelumotivaatioon vaikuttavana tekijänä. Tutkimuksessa sivutaan myös koulun muutosta ja siih
en liittyvää pedagogista keskustelua.
Populaarikulttuurin käyttäminen kouluopetuksessa on toistaiseksi melko tutkimaton alue. Eniten tutkimusta on tehty ulkomailla: Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomessa tutkimusta ei ole tehty, etenkään äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen yläkouluopetukseen rajaten. Tässä tutkimuksessa yhdistyvien pedagogian ja populaarikulttuurin tutkimusperinteillä on kuitenkin omina alueinaan jo melko pitkä tutkimushistoria. Teoreettisina lähtökohtina tässä tutkimuksessa ovat populaarikulttuurin määritelmät, historiallinen viite sekä jotkin nykypedagogiikan suuntaukset, kuten pedagoginen rakkaus, mediakasvatus ja osallistava kasvatus.
Tutkimuksen aineisto on kerätty opettajille tehtyjen haastattelujen ja oppilaille suunnatun internetkyselyn kautta. Tutkimukseen osallistui neljä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa eri puolilta Suomea. Opettajahaastattelujen lisäksi aineistoa kerättiin jokaisen opettajan yhdeltä yhdeksännen vuosiluokan ryhmältä, yhteensä siis neljältä ryhmältä. Kysely sisälsi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä.
Tutkimustulokset näyttäytyivät suurelta osin tutkimuksen ennakkoajatusten mukaisilta: Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaine sisältää populaarikulttuuria, ja sitä käytetään useampiin erilaisiin tarkoituksiin. Yleisimmät käyttöfunktiot ovat tutkimuksen perusteella oppilaiden motivoiminen sekä opettajan ja oppilaiden välisen kuilun kaventaminen opiskelutilanteessa. Opettajien ja oppilaiden näkemykset sekä populaarikulttuurin käytön laajuudesta että käytön merkityksestä opiskelulle poikkesivat kuitenkin toisistaan yllättävän paljon. Opettajien mielestä populaarikulttuuria hyödynnetään opetuksessa melko paljon ja se on tärkeää, mutta oppilaat taas näkivät käytön melko vähäisenä eivätkä olleet vakuuttuneita sen vaikutuksista omaan opiskeluunsa. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että oppilaat eivät vaikuttaisi kaipaavan koululta lisää viihtyvyyttä, mikä yllättää, kun tarkastellaan nykyisiä kouluviihtyvyystilastoja ja niiden laskua. Tutkimuksessa on pohdittu, mitkä tekijät tähän saattavat vaikuttaa.
...
