Tutkin pro gradu -työssäni, miten suomen kielen lingvistiset piirteet sijoittuvat Eurooppalaisen viitekehyksen
taitotasoille. Tarkoituksena on tilastollisia menetelmiä apuna käyttäen selvittää, eroavatko Eurooppalaisen
viitekehyksen taitotasot toisistaan suomen kielen lingvististen piirteiden frekvenssin ja tarkkuuden suhteen suomi
toisena kielenä -oppijoiden kirjoitelmissa ja onko näiden piirteiden kehityksessä havaittavissa yhteisiä linjoja.
Tutkielmani on osa Cefling- ja Topling-hankkeita. Tutkimani lingvistiset piirteet ovat mennä- ja tulla-verbit,
ajanilmaukset, kielto, A- ja U-verbiparit, transitiivi-ilmaukset, impersonaalinen passiivi ja nollapersoona.
Kielellisten piirteiden laskelmat olen saanut useilta Cefling-hankkeen tutkijoilta. Kielellisten piirteiden frekvenssiä
ja tarkkuutta on laskettu piirteestä riippuen 447-669 kirjoitelmasta. Aineistossa on sekä Yleisten Kielitutkintojen
(YKI) aikuisten tekstejä että nuorten koululaisten tekstejä. Frekvenssillä tarkoitetaan ilmiön
esiintymismäärää
tuhatta sanaa kohti, tarkkuus ilmoitetaan oikeiden muotojen esiintymisenä suhteessa kaikkiin muotoihin. Koko
aineistolle on tehty -yhteensopivuustesti, osalle aineistoa lisäksi Jackknife-testi.
Frekvenssin kehitys riippuu tutkittavasta ilmiöstä. Mennä- ja tulla-verbien frekvenssi säilyy muuttumattomana eri
taitotasoilla tai pienenee oppimisen edetessä tasoille B1 ja C1. Kieltoa, ajanilmauksia ja nollapersoonaa käytetään
suunnilleen saman verran kaikilla tasoilla. Impersonaalisen passiivin ja transitiivi-ilmausten määrä YKI-aineistossa
kasvaa kielitaidon kehittyessä. Transitiivi-ilmausten määrän kasvu ei ole kovin suoraviivaista, mutta YKIaineistossa
B1-tasolla näyttää tapahtuvan ilmausten määrän tilastollisesti merkitsevää kasvua. Koululaisaineistossa
transitiivi-ilmausten esiintyminen ei ole taitotasoja erotteleva tekijä. Passiivia esiintyy tilastollisesti merkitsevästi
enemmän C-tasoilla kuin A-tasoilla. Tarkkuuden kehitys on kaikkien piirteiden kohdalla melko suoraviivaista:
kielitaidon kasvaessa tarkkuus paranee.
Mennä- ja tulla-verbien, ajanilmausten ja kiellon frekvenssin kehitys näyttää tukevan Hulstijinin (2007) oletuksia
kielellisten piirteiden frekvenssin ja tarkkuuden suhteesta. Näiden piirteiden kohdalla alhaisilla kielitaidon tasoilla
tarkkuuden kehitys laahaa frekvenssin kehityksen jäljessä. Tuloksista voidaan myös päätellä oppimista ohjaavia
tekijöitä. Kieltoa esiintyy tasaisesti kaikilla EVK-tasoilla. Koska suomen kielen kieltoa pidetään usein vaikeasti
opittavana, voidaan oppijan ilmaisutarpeiden ajatella ohjaavan oppimista. Myös ajanilmauksia käytetään kaikilla
taitotasoilla, ja niiden oppimista ohjaa mahdollisesti paitsi tarve, myös se, että niitä voidaan opetella ulkoa
”köntteinä” ilman sääntöjen soveltamista. Tämä on nopein tapa kasvattaa leksikon kokoa.
...
