Pariisi ruusunpunaisena : Pariisin rooli suomalaisten omakuvan ja identiteetin muodostumisessa 1791-1880

Abstract

Pro gradu työssäni tutkin suomalaisten matkaajien välittämiä mielikuvia ja käsityksiä Pariisista ja pariisilaisista vuosien 1971 - 1880 muodostamalla ajanjaksolla. Tarkastelen kyseistä Pariisi-kuvaa suomalaisissa sanomalehdissä tutkimusaikavälillä julkaistujen matkakirjeiden ja -kertomusten kautta. Suomalaisten Pariisi-kuvan erilaisia ilmenemismuotoja ja elementtejä selvittämällä tutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaisten omakuvan ja kansallisen identiteetin muodostumista tutkimusaikavälin kontekstissa; Kuinka suomalaiset näkivät itsensä suhteessa muihin eurooppalaisiin kansoihin ja miten he kokivat suomalaisina olevansa osana 1800-luvun modernistuvaa maailmaa. Koska kansallisia identiteettejä rakennettaan ja muodostetaan kielen avulla, identiteettien tarkastelua 1800-luvun kontekstissa voidaan tutkia diskursiivisen analyysin avulla rekonstruoimalla ja analysoimalla matkakirjeissä käytettyä kieltä ja käsitteitä. Lisäksi voidaan tarkastella käsitteisiin liitettyjä kansallisia merkityksiä, joiden avulla identiteettien konstruoiminen ensisijaisesti tapahtuu. Tämän vuoksi tutkimus tarkastelee lähemmin Pariisiin ajanjaksolla 1791 - 1870 matkanneiden suomalaisten matkakirjeissään käyttämää kieltä, usein toistuvia käsitteitä ja niille annettuja merkityksiä suomalais-kansallisen identiteetin muokkauksen ja luomisen kehyksissä. Pariisi edusti 1800-luvun aikalaisille symbolisella tasolla yhtä kuin Eurooppa. Myös pariisilaiset itse esittäytyivät maailmalle aikakauden kosmopoliittisen sivistyksen kiteymänä ja modernin maailman keskipisteenä. Vaikka Ranska ja pariisilaiset olivat nimellisesti kirjeiden vertailun ja tarkastelun kohteina, kirjeiden varsinainen kriittinen analysointi kohdistui suomalaisiin itseensä. Kirjeiden Pariisi-kuvan tarkastelu tuo esiin ne asiat ja arvot joiden nähtiin luovan suomalaisuuden. Toisaalta Pariisi-kuvan analysoinnin avulla nostettiin esiin myös suomalaisten yhteiskunnallisen kehityksen vajavaisuudet, negatiiviset puolet, jotka kansanluonteesta haluttiin kitkeä pois. Matkaajien ihanteellinen Pariisi-kuva toimi suomalaisille sivistyskehityksen mallina, jota lukijoiden toivottiin seuraavan kirjeiden rohkaisemina. Kirjeiden Pariisi-vertailu korosti suomalaisten olevan muuta sivistynyttä Eurooppaa suuresti jäljessä, etenkin arvioidessa tavallisen kansan sivistyskehitystä ja kaupunkien kulttuurillista elämää. Suomalaisten kansallisen kehityksen esteenä nähtiin etupäässä yhteiskunnan jakautuminen eri kulttuuripiireihin sivistyneistön ja rahvaan välillä.