Viittomakielisten äidinkielen opetuksen vaiheita ja nykypäivää

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla viittomakielisten kuurojen ja huonokuuloisten äidinkielen opetuksessa ja opettajankoulutuksessa tehtyjä ratkaisuja Tove Skutnabb-Kankaan kaksikielisen opetuksen määritelmien mukaisesti. Lisäksi tutkittiin, onko viittomakielisten saama opetus kaksikielistä opetusta vai äidinkielen ja toisen kielen opetusta. Suomalainen viittomakieli toimii vähemmistökielenä. Tutkimuksessa keskitytettiin viittomakielisten kuurojen ja huonokuuloisten peruskoulutukseen, sillä viittomakieliset kuulevat ovat käyneet valtakieltä käyttäviä kouluja. Tutkimuksessa haastateltiin Kuopion kuuromykkäinkoulun käyneitä viittomakielisiä kuuroja miehiä ja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen viittomakielisiä luokanopettajaopiskelijoita. Haastatteluaineistoa analysoitiin teemoittamisen avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan suomalainen viittomakieli äidinkielenä on edelleen uusi asia koulumaailmassa ja myös opettajankoulutuksessa. Viittomakielisen luokanopettajakoulutuksen sisältöä tulee kehittää, sillä nykyisen kaltainen integroituminen yleiseen opettajankoulutukseen ei edistä riittävästi viittomakielisten luokanopettaja-opiskelijoiden kaksi- ja monikielistä opettajuutta. Kaksi- ja monikielinen opetusidea ei ole kotiutunut riittävän hyvin suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Suomalainen viittomakieli tarvitsee muiden vähemmistökielten lailla kielisuojaohjelman. Opetusministeriön tulisi tehdä laaja kartoitustyö viittomakielisten saamasta peruskoulutuksesta ja omakielisen opetuksen tarpeesta. Kartoitustyön lisäksi tarvitaan erilaisia tutkimuksia Suomessa toimivista viittomakielistä.