« Les enfants de la patrie » : Ranskan republikanistisen kansalaisuuden murrokset 1980- ja 2000-luvuilla

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Ranskan republikanistisen kansalaisuuden käsitettä ja käsitteen käyttöä kansalaisuuden määrittelyn murroskohtien kautta. Tarkastelun kohteena on yhtäältä 1980-luvun ”republikanistinen synteesi”, jossa Ranskan kansalaisuuden pohjaksi määritellään republikanistinen kansalaisuusrakennelma. Toisaalta tutkimuksessa tarkastellaan 2000-luvun ”kansallista käännettä”, jonka yhteydessä kansalaisuuskeskusteluun liittyy kansallista korostava kansalaisuusdiskurssi. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kansalaisuuden käsitteen liikkumista näiden murroskohtien kautta ja pohtia republikanistisen kansalaisuuden käsitteen sijoittumista kansalaisuuden murroksissa. Tutkimuksen teoriakehyksen muodostavat kansalaisuuskäsitteen historia sekä republikanismin perinne ja sen kietoutuminen kansalaisuuden rakentamiseen. Ranskan kansalaisuuden oletetaan sijoittuvan eräänlaiseksi vastapooliksi kansallisuuteen pohjautuvalle kansalaisuudelle, ja käsittävän kansalaisuuden yksilön yhteiskunnallisena asemana ja toimijuutena. Näin tutkimuksen aiheena oleva kansalaisuusrakennelma sijoittuu osaksi historiallista kansalaisuuden määrittelykamppailua. Kysymykseksi muodostuu tällöin, kuinka republikanistista kansalaisuutta kunakin aikana tuotetaan, millaiseksi se määritellään ja miksi. Tutkimuksen analyysiosa on kaksiosainen. 1980-luvun murrosta tutkitaan kansalaisuutta uudelleenmääritelleen komission raportin ”Être français aujourd’hui et demain” (Long 1988) kautta. 2000-luvun käännettä tarkastellaan puolestaan vuosina 2000 ja 2002 käytyjen maahanmuuttajien äänioikeutta koskevien parlamenttikeskusteluiden kautta. Aineistoista pyritään lukemaan esiin sekä republikanistiselle kansalaisuudelle annettua sisältöä, että termin käyttöä politiikan teon välineenä. Republikanistista kansalaisuutta tarkastellaankin pitkälti retorisena figuurina, jolle annettuja merkityksiä ja käyttötapoja aineistosta luetaan esiin. Tämän vuoksi aineiston analyysimenetelmäksi on valittu retorinen analyysi. Tutkimuksen mielenkiintoisimmat tulokset liittyivät republikanistisen kansalaisuuden suhtautumiseen monikulttuurisuuteen ja toimijuuteen. Ranskan republikanistisen kansalaisuusrakennelman havaittiin olevan tiiviisti sitoutunut kansallisiin arvoihin, jonka nähtiin olevan ristiriidassa republikanistisen kansalaisuuden olemukseksi tuotetun ”kulttuurineutraalin” julkisen tilan toimijuuden kanssa. Toisaalta 2000-luvun siirtymä ”kansalliseen diskurssiin” nähtiin mielenkiintoisena pelitilan avaamisena kansalaisuuden kulttuuristen arvojen pohjan uudelleen pohtimiselle. Tutkimus paljasti myös mielenkiintoisia havaintoja toimijuuden, julkisen tilan ja monikulttuurisuuden suhteesta.