Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajan emootioiden ja toimintatapojen ja oppilaan oppiainekohtaisen oppimismotivaation välisiä vastavuoroisia yhteyksiä ensimmäisen kouluvuoden aikana. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Vanhemmat, opettajat ja lapsen oppiminen -tutkimushanketta, jossa seurattiin lasten oppimismotivaation ja koulutaitojen kehitystä perhe- ja kouluympäristöissä ensimmäisen kouluvuoden aikana vuosina 2006–2009. Tutkimuksessa oli mukana 152 oppilasta ja heidän opettajansa, joilta kerättiin tutkimusaineisto ensimmäisen luokan syksyllä ja keväällä. Oppilaiden oppiainekohtaista oppimismotivaatiota tarkasteltiin lukemiseen ja laskemiseen liittyvien mieltymysten kautta. Opettajien emootioita ja toimintaa oppimistilanteissa arvioitiin viikon ajan päiväkirjamenetelmää hyödyntäen. Tilastollisena analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin hierarkkista regressioanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että opettajan oppimistilanteissa kokemat emootiot olivat yht
eydessä oppilaan oppimismotivaation kehittymiseen ensimmäisen kouluvuoden aikana. Opettajan positiiviset tunteet heijastuivat myönteisesti oppilaan myöhempään matematiikkaan liittyvään motivaatioon ja negatiiviset tunteet taas kielteisesti erityisesti tyttöjen lukemiseen liittyvään motivaatioon. Sen sijaan opettajan toiminnalla ei ollut merkitsevää yhteyttä oppilaan oppimismotivaation kehittymiseen. Edelleen tulokset osoittivat, että oppilaan oppiainekohtainen oppimismotivaatio ensimmäisen kouluvuoden syksyllä selitti opettajan emootioita ja toimintaa oppimis- ja vuorovaikutustilanteissa myöhemmin kouluvuoden aikana. Ensinnäkin mitä motivoituneempi oppilas oli lukemiseen syksyllä, sitä enemmän opettaja koki myönteisiä tunteita oppilaan onnistuessa keväällä. Lisäksi oppilaan oppimismotivaatio syksyllä ennusti opettajan käyttämän rohkaisun määrää keväällä: opettaja näytti rohkaisevan vähemmän lukemiseen motivoituneita tyttöjä ja enemmän matematiikkaan motivoituneita poikia. Tulokset osoittavat myös, että oppilaan lukumotivaatio oli viitteellisesti yhteydessä opettajan avunantoon: mitä motivoituneempi oppilas oli lukemiseen ensimmäisen kouluvuoden syksyllä, sitä vähemmän opettaja tarjosi hänelle apua keväällä. Yhteenvetona voidaan todeta, että oppilaan ja opettajan välisellä vuorovaikutuksella on mitä todennäköisimmin keskeinen merkitys lapsen oppimismotivaation kehittymisessä. Koska opettajan emootioiden ja toimintatapojen ja oppilaan oppiainekohtaisen oppimismotivaation väliltä on löydettävissä vastavuoroisia yhteyksiä, näiden yhteyksien tunnistaminen ja huomioiminen arjen oppimistilanteissa koulutaipaleen alkumetreiltä lähtien on ensiarvoisen tärkeää.
...
