Äitinä olemisen oikeutus : fenomenologis-hermeneuttinen tapaustutkimus äidin kokemuksista lapsen huostaanoton jälkeen

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää tapaustutkimuksena äidin kokemuksia lapsen huostaanoton jälkeen sekä sitä, minkälainen merkitys avohuollon tukitoimenpiteillä oli äidin selviytymisprosessissa. Tutkin myös sitä, millaiseksi äitiys muodostui lapsen huostaanoton jälkeen eli minkälaisena äiti koki oman äitiytensä sen jälkeen. Tutkimuksessani tuon esille auttamistyön näkökulmaa ja sen merkitystä lastensuojelun sosiaalityössä. Käytän tutkimuksessani fenemenologis-hermeneuttista tutkimusotetta. Lauri Rauhalan (2005) Ihmiskäsitys ihmistyössä ohjasi punaisena lankana tutkimusaineistoni ymmärtämistä ja tulkitsemista. Haastattelin yhtä huostaanoton kokenutta äitiä kolme eri kertaa käyttämällä syvähaastattelumenetelmää. Analysoin aineistoa haastattelujen kysymysrunkoa tukena käyttäen ja poimin haastatteluista kysymyksieni pohjalta erilaisia merkityksiä. Sen jälkeen teemoittelin merkitykset isompiin merkityskokonaisuuksiin. Näistä merkityskokonaisuuksista nostin teemoittelun avulla esille vielä neljän käsitteen kokonaisuuden. Analyysiä tehdessäni pyrin välttämään etukäteisolettamuksia. Tulokseni osoittivat, että avohuollon tuki äidille lapsen huostaanoton jälkeen oli puutteellista ja umpimähkään kohdennettua. Tuen tarve kuitenkin tuli selkeästi esille. Oikean tuen kohdentumisen puute näkyi siten, että äidille tarjottiin vaihtoehtoja, joista hänen annettiin valita. Tutkimuksessani tuli selkeästi esille ”päihdeäidin” rooli avohuollon tukitoimenpiteitä kohdennettaessa. Äiti koki huostaanoton oikeutetuksi vain siinä mielessä, että lapsi oli sijoitettu isoäidille. Tämä asia auttoi äitiä selviytymään ja vaikutti tukevan hänen äitinä olemistaan. Huostaanotto ei poistanut äitinä olemisen tunnetta ja sitä lisäsivät lyhyellä aikavälillä tapahtuneet lapsen tapaamiset äidin retkahdusten jälkeen.