Koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutokset 7. luokalta 9. luokalle

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutoksia 7. luokalta 9. luokalle. Lisäksi tutkittiin liikuntatunneilla koetun autonomian yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksen osanottajiksi valittiin 639 (tytöt = 296, pojat = 343) keskisuomalaista koululaista, jotka olivat tutkimuksen alkaessa seitsemäsluokkalaisia. Tutkimukseen osallistui 8 koulua ja 32 opetusryhmää. Pitkittäisaineisto kerättiin 2007–2009 viidellä mittauskerralla, jotta alakoulusta yläkouluun siirtymisen jälkeistä kehitystrendiä voitiin seurata.

Mittaukset suoritettiin strukturoiduilla kyselyillä. Oppilaiden itseraportoitua fyysistä aktiivisuutta mitattiin kahdella WHO:n (2004; 2008) koululaiskyselyissä käytetyllä kysymyksellä. Koettua autonomiaa mitattiin Soinin (2006) koululiikunnan motivaatioilmastomittarilla. Tulosten analysoinnissa käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyyseja (ANOVA), joissa aika ja sukupuoli olivat riippumattomia muuttujia. Fyysinen aktiivisuus ja liikuntatunneilla koettu autonomia määriteltiin riippuviksi muuttujiksi. Mittauskertojen eroja tutkittiin LSD-parittaistestien avulla.

Tulokset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus ja liikuntatunneilla koettu autonomia korreloivat voimakkaimmin 9. luokan syksyn mittauksessa, joskin korrelaatiot olivat heikkoja. Koululaisten fyysinen aktiivisuus väheni 7. luokalta 9. luokalle. Sitä vastoin koululaisten liikuntatunneilla koettu autonomia lisääntyi 7. luokalta 9. luokalle. Tutkimuksen tuloksista nousi myös muutamia jatkotutkimusehdotuksia. Välituntiliikunnan ja koululiikunnan eri sisältöihin tarvitaan interventiotutkimuksia, joissa selvitettäisiin liikuntakerhojen sekä liikunnallisen välituntitoiminnan yhteyksiä koululaisten vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen.