Koululaisuus esiopetusikäisten lasten silmin : fenomenografinen tutkimus lasten koululaisuuskäsityksistä ja niiden rakentumisesta ekologisissa ympäristöissä

Abstract

TIIVISTELMÄ

Siitonen, Inkeri. 2011. KOULULAISUUS ESIOPETUSIKÄISTEN LASTEN SILMIN. Fenomenografinen tutkimus lasten koululaisuuskäsityksistä ja niiden rakentumisesta ekologisissa ympäristöissä. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos, Varhaiskasvatuksen yksikkö. 150 sivua + liitteet.

Tutkimuksen aiheena olivat lasten koululaisuuteen liittyvät käsitykset ja niiden rakentuminen lapsen ekologisissa ympäristöissä esiopetusvuoden aikana. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, millaisin käsityksin esiopetusikäiset lapset lähestyvät koulun aloitusta. Tämä on tärkeä tieto suunniteltaessa lapsilähtöistä kouluun siirtymää. Tutkimus on kvalitatiivinen ja siinä käytettiin fenomenografista otetta. Tutkimuksessa toteutui aineisto- ja ajallinen triangulaatio, kun haastattelin lapsia neljä kertaa esiopetusvuoden 2009–2010 aikana ja sovelsin haastatteluissa erilaisia toiminnallisia menetelmiä. Tutkimusjoukko koostui yhdeksästä esiopetusikäisestä lapsesta, joista viisi kävi esiopetuksessa päiväkodissa ja neljä kävi esiopetuksessa koulussa. Analysoin haastattelut fenomenografisten periaatteiden mukaan. Päiväkodin ja koulun esiopetusikäisten lasten koululaisuuskäsitykset olivat melko samankaltaisia. Ne jakaantuivat viiteen erilaiseen kuvauskategoriaan, joita olivat käsitykset 1.koulupäivän sisällöstä, 2. koululaisena olemisesta, 3. koulumatkasta, 4. koulun tiloista ja 5. ihmisistä/opettajasta koulussa. Käsityksiä koululaisuudesta rakensivat esiopetusvuoden aikana koulussa olevat lapset, aikuiset, koulussa käyminen ja koulun tiloissa kiertely, kouluun tutustumispäivä sekä lastenohjelmat, sadut ja kouluaiheiset tehtäväkirjat. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että koululaisuus näyttäytyy esiopetusikäisille lapsille a) lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan oppimisena, b) koulumaisuuden ja oman ajan vuorotteluna, c) sääntöjen, rutiinien ja toimintakäytäntöjen tuntemisena, d) uusina oikeuksina, velvollisuuksina ja aikuisten odotuksina, e) opettajan luonteeseen ja lasten kanssa toimimiseen liittyvinä asioina sekä f) koulutyössä onnistumisena/epäonnistumisena. Käsitykset rakentuvat esiopetusvuonna ennen kaikkea lapsikonteksteissa. Lapsilähtöisen kouluun siirtymän tukemisen tärkein lähtökohta on lasten koululaisuuteen liittyvien ajatusten kuunteleminen. Aikuisten välisen yhteistyön ekologisessa kouluun siirtymäprosessissa tulisi perustua lapsituntemuksen jakamiseen. Tutkimustulokset antoivat aihetta pohtia myös kahden esiopetuskontekstin hyviä ja huonoja puolia kouluun siirtymän ja jatkumon näkökulmasta. Päiväkoti esiopetusympäristönä huomioi paremmin lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen – kokonaisvaltaisen kouluvalmiuden tukemisen. Koulu esiopetusympäristönä on sen sijaan kouluun siirtymään liittyvän jatkuvuuden kannalta suotuisampi esiopetusympäristö. Koulun esiopetusryhmästä ensimmäiselle luokalle siirtyvän lapsen koulun aloitukseen liittyy enemmän jatkuvuuden kokemuksia ja vähemmän keskeytymistä kuin päiväkodin esiopetusryhmästä koulun aloittavilla lapsilla.