Päiväkodin pihalla : esiopetusikäisten lasten kokemuksia päiväkodin pihasta ja siellä liikkumisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella esiopetusikäisten lasten näkökulmasta päiväkodin piha-aluetta ja siellä liikkumista ja näin lisätä ymmärrystä lasten toiminnasta, leikistä ja liikkumisesta pihaympäristössä. Tutkimuksessa selvitetään lasten kokemuksia päiväkodin pihasta ja siellä liikkumisesta, sekä sitä, onko lasten välillä mahdollisesti eroja siinä, kuinka he kokevat päiväkodin pihan ja siellä liikkumisen. Tutkimus on laadullinen, ja siinä oli mukana kuusi esiopetusikäistä lasta yhdestä päiväkodista. Aineistonkeruun päämenetelmänä oli lasten haastattelu, jonka tukena olivat lasten ottamat valokuvat itselleen tärkeistä liikuntapaikoista päiväkodin pihalla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin, teemoittamisen ja tyypittelyn avulla. Lapset kertoivat luonnonympäristöön ja rakennettuun ympäristöön sekä lasten keskinäisiin suhteisiin ja aikuisten toimintaan liittyvistä kokemuksistaan. Lapsille tärkeitä paikkoja olivat puut, kiipeilytelineet, keinut, lumivuori ja kivet. He kertoivat toisten lasten kanssa leikkimisestä ja liikkumisesta mutta myös riitelemisestä ja kiusaamisesta, tilojen ja materiaalien jakamisesta sekä yksinolon tavoittelemisesta. Lapset kokivat, että aikuiset olivat tarvittaessa heidän apunaan esimerkiksi tapaturma- ja ristiriitatilanteissa, mutta he olivat eri mieltä siitä, osallistuivatko aikuiset heidän pihaleikkeihinsä vai eivät. Lasten päiväkodin pihaan ja siellä liikkumiseen liittyvissä kokemuksissa oli joitakin eroja: jotkut lapset kiinnittivät enemmän huomiota pihan fyysiseen ja toiset toiminnalliseen tai sosiaaliseen ympäristöön. Suurin osa lapsista oli sitä mieltä, että he liikkuivat ulkona vähintään yhtä mielellään kuin päiväkodin sisätiloissa. Kuitenkin kaksi lasta koki, että he viettivät mieluummin aikaansa päiväkodin sisä- kuin ulkoympäristössä. Tutkimus tuotti tietoa esiopetusikäisten lasten päiväkodin pihaan ja siellä liikkumiseen liittyvistä kokemuksista, jota voidaan hyödyntää käytännössä päiväkodin pihasuunnittelun ja ulkoiluun liittyvien käytäntöjen arvioinnin tukena. Tutkimus on ennen kaikkea lasten parissa työskenteleville esimerkkinä siitä, että lapsille tarkoitettuja ympäristöjä kannattaa tarkastella myös lasten omasta näkökulmasta.