Holopainen, Katri. 2011. LAPSEN SIIRTYMÄ ESIOPETUKSEN TOIMINTAKULTTUURIIN. Lasten näkemyksiä esiopetuksesta ja esikoululaisuudesta.
Varhaiskasvatustieteen pro gradu –tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos, Varhaiskasvatuksen yksikkö. 124 sivua.
Tutkimuksen aiheena oli tarkastella lapsen siirtymää esiopetuksen toimintakulttuuriin. Tehtävänä oli selvittää lasten käsityksiä esiopetuksesta ja siihen siirtymästä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, miten esikoululaisuus näyttäytyi lapselle, ja kuinka esikoululaisuus rakentui siinä kulttuurisessa kontekstissa, jossa lapsi elää. Lapsen toiminta ympäristöönsä aktiivisena osallistujana oli tutkimuksen tärkeä lähtökohta. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, miten 5—7-vuotias lapsi pohtii esiopetukseen siirtymää ja esikoululaisuutta. Toinen tutkimuskysymys oli, millaisia näkemyksiä 5–7-vuotiaalla lapsella on esiopetuksesta ja sen tehtävästä.
Tutkimuksessa haastateltiin kolmeatoista 5—7-vuotiasta lasta päiväkodista. Tutkim
uksessa käytettiin aineistotriangulaatiota. Ensimmäinen aineisto kerättiin syyslukukaudella päiväkodin esiopetukseen osallistuvilta lapsilta. Toinen aineisto kerättiin kevätlukukaudella viisivuotiailta, seuraavana syksynä esiopetukseen siirtyviltä lapsilta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja. Yksi haastatteluista oli parihaastattelu, muut haastattelut olivat yksilöhaastatteluja. Aineistot analysoitiin teoriaohjaavasti.
Tutkimuksen tulosten mukaan esiopetukseen siirtymälle ominaista olivat muutokset fyysisessä ympäristössä, sosiaalisessa ympäristössä ja muuttuvissa toimintatavoissa. Lapset yhdistivät esikoululaisuuteen esiopetusryhmän jäsenyyden, käyttäytymis- ja osaamisodotuksia sekä vertaisryhmän vanhimpana lapsena olemisen. Lapset pitivät esiopetusta oppimisen, leikin ja hoidon paikkana sekä kouluun valmistajana. Lasten esiopetustieto rakentui lapsen oman havainnoinnin ja lähiympäristöstä saadun tiedon perusteella.
Johtopäätöksenä tutkimuksesta voidaan todeta, että esiopetusympäristöön astuessaan lapsi kohtaa uuden, muuttuvan esiopetuksen toimintakulttuurin. Lapsen vertaissuhteet olivat tärkeitä siirtymävaiheessa. Lapsi oli esiopetusympäristössään toimija, joka rakensi omaa esikoululaisuuttaan aktiivisesti. Esikoululaisuus ilmensi lapsen omaa lapsikäsitystä. Lapsi oli tässä hetkessä toimija (being) ja tulevaisuudessa toimija (becoming). Esiopetus oli lapsen toiminnan paikka, jossa lapselle mahdollistui leikki ja ohjattu toiminta. Esiopetus instituutiona rajoitti ja mahdollisti lapsen toimintaa.
...
