Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien koke-muksia koululiikunnasta, vertailla koululiikunnan sisältöjä sukupuolten, läänien ja kunta-ryhmien välillä sekä kartoittaa oppilaiden mielipiteitä ja kokemuksia sekaryhmäopetuksesta.
Tutkimus on osa Opetushallituksen Liikunnan oppimistulosten seuranta - arviointia 2010 (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Tutkimuskohteena olivat peruskoulun yhdeksän-nen luokan oppilaat. Arviointi oli otosperusteinen ja se tehtiin siten, että mukaan kutsutut koulut edustivat kattavasti eri läänejä, kunta- ja kieliryhmiä ja erikokoisia kouluja. Tutki-muksessa oli mukana 1619 oppilasta 51 eri koulusta. Osallistuneista oppilaista poikia oli 819 ja tyttöjä 800. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla keväällä 2010.
Tulosten mukaan oppilaat pitivät koululiikunnasta. Kaikista oppilaista yli 70 % suhtautui koululiikuntaan myönteisesti. Pojat suhtautuivat koululiikuntaan hieman tyttöjä myöntei-semmin. Sekä tytöt ett
ä pojat pitivät koululiikunnasta enemmän kuin koulunkäynnistä yleensä. Koululiikunnassa mieluisana koetut asiat liittyivät monipuolisuuteen, opettajaan, ryhmähenkeen ja fyysiseen aktiivisuuteen. Ikävinä koetut asiat liittyivät ryhmähenkeen, opettajaan, tilaan, välineisiin ja varusteisiin sekä kilpailuun. Erityisen merkittävä, sekä mieluisana että ikävänä koettu, asia koululiikunnassa oli jokin liikuntamuoto.
Liikunnanopetuksen yleisimpiä sisältöjä olivat joukkuepallopelit, kuntoliikunta ja peruslii-kuntamuodot. Tyttöjen ja poikien opetus erosi sisällöllisesti. Tytöille opetettiin enemmän aerobicia ja tanssia/ musiikki- ja ilmaisuliikuntaa, mutta vähemmän palloilua kuin pojille. Oppilaille mieluisimpia koululiikuntamuotoja olivat sähly/salibandy, pesäpallo ja jalkapallo ja epämieluisimpia maastohiihto, uinti ja suunnistus. Liikuntaa opetettiin tavallisesti suku-puolen mukaan jaetuissa erillisryhmissä. Sekaryhmäopetuksessa oli 15 % kaikista oppilaista. Suurin osa oppilaista koki viihtyvänsä parhaiten silloin, jos opetus järjestetään aina tai useimmiten erillisissä tyttö- ja poikaryhmissä. Liikunnanopetuksen sisällöt poikkesivat toi-sistaan erillis- ja sekaryhmissä. Sekaryhmissä oppilaille opetettiin enemmän kuntosalityös-kentelyä ja vähemmän pesäpalloa ja uintia kuin erillisryhmissä.
Peruskoulun suurimpia tämänhetkisiä ongelmia on nuorten huono viihtyminen koulussa. Koska oppilaiden suhtautuminen koululiikuntaan on hyvin myönteistä, koululiikunta voisi olla yksi väline kehitettäessä kouluviihtyvyyttä. Useat liikuntamuodot jo itsessään ovat nuorille mieluisia. Koululiikunnassa mieluisaksi koetaan myös ryhmähenkeen liittyvät asiat, joten liikunnalla voidaan edistää yhteisöllisyyttä ja sosiaalisten taitojen oppimista koulussa.
...
