OKI - oppilaiden kouluun kiinnittyminen yläkoulussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oppilaiden kouluun kiinnittyminen –mittarin (OKI) toimivuutta Suomessa verrattuna alkuperäiseen yhdysvaltalaismittariin (Student Engagement Instrument). Lisäksi tutkittiin oppilaiden kouluun kiinnittymistä sinänsä sekä eroja eri ryhmien kiinnittymisen välillä. Otos kerättiin Keski-Suomen alueella ja se koostui 784:stä peruskoulun 7.-9. luokkien oppilaasta. Oppilaat vastasivat omia koulukokemuksiaan ja erityisesti kognitiivista sekä emotionaalista kouluun kiinnittymistä kartoittavaan kyselyyn verkossa.

Mittarin faktorirakenne todettiin samankaltaiseksi kuin alkuperäisellä mittarilla, joskin joitakin väittämiä jouduttiin poistamaan lopullisesta mallista. Lopullinen suomalainen versio koostuu 30 väittämästä ja kuudesta alaulottuvuudesta: Opettaja-oppilassuhde, Koulun merkitys ja koulutyön hallinta, Vertaisten tuki, Tulevaisuuden päämäärät, Kodin tuki sekä Ulkoinen motivaatio. Mittarin alaulottuvuuksien väliset yhteydet olivat kohtuullisen vahvoja ja odotusten mukaisia. Kiinnittymisen havaittiin olevan yhteydessä koulumenestykseen äidinkielessä, matematiikassa ja ensimmäisessä vieraassa kielessä. Mittari vaikuttaa lupaavalta välineeltä oppilaiden kouluun kiinnittymisen mittaamiseen myös Suomessa, joskin faktorirakenteen tarkastelu vaatinee vielä toistoja luotettavuuden vahvistamiseksi.

Suomalaisten kouluun kiinnittyminen oli melko vahvaa ja linjassa alkuperäisellä mittarilla tutkittujen tulosten kanssa. Luokka-asteiden väliset erot näyttävät tutkimuksen perusteella kasvavan suurimmiksi seitsemännen luokan aikana ja vahvistuvan yhdeksänteen luokkaan mennessä: kouluun kiinnittymisen voidaan siis olettaa heikkenevän yläluokkien aikana. Tästä poikkeuksena on jatko-opintojen merkityksen kokemus, joka pysyy samana tai hieman kasvaa peruskoulun loppua kohden.

Tyttöjen ja poikien välillä havaittiin eroja vertaisten tuen kokemuksessa, jatko-opintojen arvostuksessa ja ulkoisessa motivaatiossa. Sukupuolten väliset erot näyttävät kuitenkin olevan vähäisiä opettaja-oppilassuhteen ja koulun merkityksen kokemisessa. Erityisopetukseen osallistuvien ja muiden oppilaiden välillä sen sijaan näyttää olevan selkeä ero kiinnittymisen kokemuksessa lukuun ottamatta opettajaoppilassuhdetta. Löydös vaatii tulevaisuudessa erityisoppilaiden kiinnittymisen ja kiinnittymiseen vaikuttamisen syvällisempää tutkimusta. Positiivisena ja tärkeänä havaintona voidaan pitää suomalaisten opettajien hyvää suhdetta kaikenlaisiin oppilaisiin.