Lapsen emotionaalisten tarpeiden kohtaaminen päiväkodin työpari- ja tiimityössä

Abstract

Päivähoidossa toiminnan on lähdettävä valtakunnallisten linjausten mukaan lapsen tarpeista. Tähän tutkimukseen valitsin emotionaalisista tarpeista lapsen kiinnittymisen ja autonomian. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka erilaiset organisoitumisen muodot (perinteinen kolmen aikuisen tiimi tai ryhmä, omahoitajatyö ja työparina työskentely) vastasivat tutkimuskenttänä toimineen päiväkodin henkilökunnan kokemusten mukaan edellä mainittuihin tarpeisiin. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, puolistrukturoitu haastattelu. Haastateltavat saivat kertoa kokemuksiaan ja merkityksiä tiimityöstä, omahoitajuudesta sekä työparin kanssa työskentelystä. Jokaisella oli kokemusta näistä kaikista. Käytin aineiston analyysissä strukturalistisen semiotiikan menetelmää. Sen avulla etsin aineistosta ns. modaliteetteja eli tekijän eri tapoja muunnella kohdetta tahtomisellaan teoillaan, uskomisellaan, tietämisellään, olemisellaan, voimisellaan, ja täytymisellä. Tutkimukseni tuloksena oli, että omahoitajatyö ja työparityöskentely uudempina tapoina koettiin lapsiläheisiksi tapoja organisoida aikuisten työtä ja sitä kautta ne mahdollistivat lapsen emotionaalisiin tarpeisiin vastaamisen mm. läheisyyden, luottamuksen ja turvallisuuden osalta. Mielenkiintoisena tutkimustuloksena voi pitää ns. ”ison tiimin” eli kolmen työparin yhteenliittymän perustavaa laatua olevaa merkitystä. Mikään organisoitumisen muoto ei kuitenkaan vastannut aineistosta tekemieni tulkintojen mukaan lapsen aktiivisuuden, oma-aloitteellisuuden tai tunteiden ilmaisun tarpeisiin toista enemmän. Saadut tulokset ovat päiväkodin eri toimintakäytänteiden valitsemisen kannalta merkittävä, mikäli halutaan nykyisellä hoitajamäärällä vastata lasten tarpeisiin pienemmissä ryhmissä asetuksen mukaisilla lapsimäärillä.