Keski-ikäisten ikäkokemus, ihanneikä ja hyvinvointi

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten keski-ikäisten ihanneikää ja ikäkokemusta sekä niiden yhteyksiä toisiinsa ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa selvitettiin ensinnäkin, miten keski-ikäisten naisten ja miesten ihanneikä jakautuu. Lisäksi ihanneiän taustalla olevia syitä tarkasteltiin sisällönanalyysilla. Toisena tutkimuskysymyksenä selvitettiin, ovatko ikäkokemus ja ihanneikä yhteydessä toisiinsa. Kolmanneksi tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysilla, ovatko ikäkokemus ja ihanneikä yhteydessä hyvinvoinnin eri osa-alueisiin, jotka tässä tutkimuksessa olivat subjektiivinen, psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä fyysinen terveys. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja edellä mainituissa yhteyksissä. Tutkimuksen aineistona käytettiin professori Lea Pulkkisen vuonna 1968 aloittaman Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen 50-vuotiailta tutkittavilta vuonna 2009 kerättyjä tietoja (n = 271). Tulosten perusteella keski-ikäisten ihanneikä oli lähellä omaa kronologista ikää, ja naisten ihanneikä oli miesten ihanneikää korkeampi. Kronologista ikää nuorempaa ihanneikää perusteltiin esimerkiksi hyvällä elämänvaiheella, toiveella uudesta aloituksesta tai paremmalla fyysisellä kunnolla. Kronologista ikää vastaavan ihanneiän perusteena oli usein elämänkokemus, hyvä elämänvaihe tai se, että kulloinenkin ikä on paras. Naisten ikäkokemus oli positiivisesti yhteydessä ihanneikään niin, että myönteisempi suhtautuminen ikääntymiseen liittyi korkeampaan, lähellä omaa ikää olevaan ihanneikään. Ikämuuttujien ja hyvinvoinnin välillä oli useita yhteyksiä. Ikäkokemus oli yhteydessä kaikkiin hyvinvoinnin osa-alueisiin, eli myönteinen asennoituminen omaan ikääntymiseen liittyi hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Ihanneikä oli puolestaan positiivisesti yhteydessä psykologiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä myös miesten subjektiiviseen hyvinvointiin. Mitä korkeampi tutkittavien ihanneikä oli, sitä korkeampaa oli hyvinvointi näillä osa-alueilla. Tämä tutkimus osoitti, että asennoituminen ikään ja ikääntymiseen on kytköksissä hyvinvointiin jo keski-iässä. Ikääntymiseen liittyvien kielteisten mielikuvien muuttaminen myönteisemmiksi on haaste hyvinvoinnille suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka väestörakenne vanhenee jatkuvasti.