Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella työssä olevien naisliikunnanopettajien kokemuksia tunne- ja vuorovaikutustaitojen käytöstä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaisia piirteitä näiden taitojen käyttöön koulun arjessa liittyy. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, ja sen tieteenfilosofisena lähtökohtana oli fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa. Tutkimusaineisto kerättiin viiden naisliikunnanopettajan teemahaastattelulla tammi-helmikuussa 2009. Haastateltavat olivat iältään 31–34-vuotiaita, ja työssäolovuosia heille oli kertynyt neljästä seitsemään. Haastattelut kestivät 54–80 minuuttia ja litteroitua tekstiä niistä kertyi yhteensä 99 sivua. Haastatteluaineiston analyysi toteutettiin Eskolan ja Vastamäen (2007) vaiheittain etenevän analyysin mukaisesti.
Tutkimuksessa tarkasteltuja, Saloveyn ja Mayerin (1990) määrittelyyn pohjautuvia, tunnetaitoja olivat omien ja toisten ihmisten tunteiden tunnistaminen sekä omien tunteiden säätely. Tutkimuksessa käsite
llyt vuorovaikutustaidot perustuivat puolestaan Gordonin (1979) esittelemään toimivien ihmissuhteiden malliin. Näitä taitoja olivat eläytyvä kuuntelu, minäviestit ja ongelmanratkaisumenetelmät. Tutkimukseen osallistuneet liikunnanopettajat olivat opiskelleet edellä mainittuja tunne- ja vuorovaikutustaitoja järjestelmällisesti liikunnan aineenopettajakoulutukseen kuuluvalla kurssilla vuonna 2001.
Tutkimus osoitti, että naisliikunnanopettajat näkivät tunne- ja vuorovaikutustaidot tärkeänä osana liikunnanopettajan ammattitaitoa, sillä ne esimerkiksi paransivat heidän valmiuksiaan toimia ongelmallisissa vuorovaikutustilanteissa. Ajan ja omien voimavarojen puute sekä huoli auktoriteettiaseman heikkenemisestä vähensivät kuitenkin tunne- ja vuorovaikutustaitojen käyttöä liikunnanopettajien arjessa. Liikunnanopettajat olivat myös kohdanneet tilanteita, joissa esimerkiksi minäviestit eivät toimineet.
Opiskeluaikaisen tunne- ja vuorovaikutuskurssin ansiosta liikunnanopettajat olivat tietoisia taidoista ja työelämän myötä he olivat konkreettisesti huomanneet tarvitsevansa niitä. Tässä tutkimuksessa tunne- ja vuorovaikutustaitojen käytölle ominaiseksi piirteeksi osoittautuikin juuri tiedostaminen, mikä viittaa taitojen oppimisprosessin keskeneräisyyteen. Tunne- ja vuorovaikutustaidot eivät siis olleet vielä jäsentyneet luontevaksi osaksi liikunnanopettajien vuorovaikutuskäyttäytymistä. Tietoisuus taidoista synnytti liikunnanopettajille mahdollisuuden valita oma toimintatapa kussakin vuorovaikutustilanteessa. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen onnistunut soveltaminen käytäntöön herätti heissä tyytyväisyyden tunteita. Osa liikunnanopettajista koki syyllisyyden kaltaisia tunteita silloin, kun ei kyennyt hyödyntämään taitoja esimerkiksi kiireen tai stressin vuoksi.
...
