Painonpudotuksen vaikutus miesyleisurheilijoiden kehonkoostumukseen

Abstract

Lamminen, Riikka Elina 2009. Painonpudotuksen vaikutus miesyleisurheilijoiden kehonkoostumukseen. Liikuntafysiologian kandidaatin tutkielma LFY.A005. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 52 s.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neljän viikon painonpudotuksen vaikutusta miesyleisurheilijoiden kehonkoostumukseen kahdessa eri ryhmässä hallikilpailukauteen valmistauduttaessa. Painonpudotus toteutettiin korkeaproteiinipitoisella ruokavaliolla, jossa hiilihydraattien ja rasvojen saantia rajoitettiin. Toisen ryhmän tavoitteena oli maltillisempi 1-2 kg:n painonpudotus, kun taas toinen ryhmä tavoitteli 2-4 kg:n painonpudotusta. Tutkimus oli osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, missä tutkittiin painonpudotuksen vaikutusta kehonkoostumuksen lisäksi miesyleisurheilijoiden suorituskykyyn, hormoneihin ja elektrolyytteihin.

Koehenkilöinä oli 15 kansallisen tason miesyleisurheilijaa. Koehenkilöiden lajeina olivat yleisurheilun hyppylajit sekä pikajuoksu. Koehenkilöt valitsivat itse kumpaan ryhmään osallistuivat. Heidän energiantarpeensa arvioitiin lepoaineenvaihdunnan (Owen ym. 1987) sekä fyysisen aktiivisuuden seurannan avulla. Painonpudotusryhmä (n=8) ohjeistettiin korkeaproteiinipitoiseen (yli 1,6 g/kg/vrk) sekä matalahiilihydraatti- ja matalarasvapitoiseen ruokavalioon. Näin pyrittiin saamaan aikaan 750 kcal/vrk energiavaje. Kontrolliryhmä (n=7) ohjeistettiin kohtuulliseen energiavajeeseen (200-300 kcal/vrk). Kontrolliryhmän ruokavalio-ohjeistus oli lähellä pudotusryhmän ohjeistusta. Hiilihydraattia suositeltiin kuitenkin nautittavan enemmän. Tutkimuksessa mitattiin kehonkoostumus kaksi-energisellä röntgen-absorptiometrillä (DXA) ennen ja jälkeen painonpudotusjakson. Koehenkilöiden ravintoaineiden saantia seurattiin ruokapäiväkirjojen avulla, joita koehenkilöt täyttivät ennen painonpudotusjakson alkua neljän vuorokauden ajalta sekä jakson aikana kahdelta vuorokaudelta jokaisella neljästä viikosta. Tilastolliset analyysit suoritettiin Excel 2008 ja SPSS 13.0 ohjelmilla.

Keskiarvoisissa ravintoaineiden saanneissa painonpudotusjakson ajalla ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja (p ≤ 0,05) ryhmien välillä. Proteiinia molemmat ryhmät saivat riittävästi tutkimussuunnitelman tavoitteeseen nähden (2,08 2,09 g/kg/vrk). Rasvan saanti oli pudotusryhmällä pienempää kuin kontrolliryhmällä sekä absoluuttisesti että suhteellisena osuutena vuorokautisesta kokonaisenergiasta. Myös hiilihydraatteja pudotusryhmä sai absoluuttisesti vähemmän kuin kontrolliryhmä, mutta hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta oli ryhmillä samanlainen, johtuen pudotusryhmän alhaisemmasta kokonaisenergiansaannista. Molemmat ryhmät onnistuivat saavuttamaan tavoitellun päivittäisen energiavajeen. Kehon kokonaismassan muutoksessa kumpikaan ryhmä ei päässyt tutkimussuunnitelman tavoitteeseen painonpudotuksessa. Tilastollisesti merkitseviä eroja (p ≤ 0,05) saatiin pudotusryhmällä rasvaprosentissa, rasvan massassa sekä kehon kokonaismassassa verrattuna alkutilanteeseen. Ryhmien välisessä vertailussa tilastollisesti merkitseviä eroja kehonkoostumuksen absoluuttisessa muutoksessa saatiin rasvaprosentissa, rasvan massassa sekä kehon kokonaismassassa. Pudotusryhmällä suurin osa (77 %) pudonneesta kehon kokonaismassasta oli rasvaa. Rasvaton massa väheni sen sijaan vain hieman (23 %). Kontrolliryhmällä sekä rasvan massa että rasvaton massa vähenivät lähes yhtä paljon, mutta molempien muutokset olivat pienempiä kuin pudotusryhmällä.

Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä korkeaproteiinipitoinen (2,08 2,09 g/kg/vrk) ja vähärasvainen painonpudotusruokavalio neljän viikon aikana aiheuttaa kehon kokonaismassan vähenemistä niin, että suurin osa pienentyneestä massasta on rasvaa erityisesti suuremmalla vuorokautisella energiavajeella (750 kcal).