Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tutkittiin 2008 kevään aikana suomalaisen Jyväskylän Normaalikoulun lukion ja saksalaisen Görres-Gymnasiumin (Koblenz) toteuttamaa kansainvälistä yhteistyöprojektia. Tavoitteena oli selvittää, kuinka osallistujien transkulturaalinen identiteetti kehittyy sekä toteutuuko monikielisyys tässä kansainvälisessä projektissa. Lisäksi haluttiin selvittää opettajien ja oppilaiden motivaatioita projektiin osallistumiseen sekä kieltenkäyttöä eri tilanteissa.
Tutkimus toteutettiin vuonna 2007 projektiin osallistuneiden suomalaisten oppilaiden sekä vuonna 2008 mukana olevien suomalaisten ja saksalaisten opettajien ryhmähaastattelujen ja oppilaiden kyselylomakkeiden avulla. Haastattelumetodina käytettiin teemahaastattelua ja kyselyissä avoimia kysymyksiä. Tutkijat tekivät lisäksi havainnointia saksalaisten vaihtoviikon aikana Jyväskylän Normaalikoululla. Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia, jonka avulla tulokset jäsennettiin kolmeen
luokkaan: motivaation merkitys, transkulturaalisen identiteetin kehitys ja monikielisyyden toteutuminen.
Transkulturaalisuus korostaa, että ihmisellä voi olla useita eri identiteettejä ja hän voi kuulua moniin kulttuureihin samaan aikaan. Kulttuureina ei käsitetä pelkästään kansallisuuksia, vaan esimerkiksi kielet, uskonto, perhe tai muut kiinnostuksen kohteet kuuluvat yksilön kulttuuritaustaan. Kulttuurit muuttuvat ja kehittyvät elämän myötä ja kulttuurit menevät limittäin keskenään, jolloin eri kulttuureja ei nähdä raja-aitoina. Tutkimustulosten analyysissa ilmeni, että suomalaisten ja saksalaisten osallistujien lähtökohdat olivat erilaiset: suomalaisille projekti on enemmän kielipainotteinen, kun saksalaiset puolestaan tekevät pääosin yhteistyötä kulttuuriintutustumisen vuoksi. Tutkitussa projektissa transkulturaalisuus tuli esiin mm. vaihtoviikolla koulussa järjestettyjen toiminnallisten aktiviteettien ja perheissä majoittumisen kautta, joissa kulttuurit pääsevät sekoittumaan. Projektiviikko ei kuitenkaan antanut tarpeeksi kulttuurisia konfliktitilanteita, jolloin osallistujat olisivat voineet löytää yhdessä ratkaisumalleja niihin ja sitä kautta oppia jotain aitoa toisen kulttuurista ja näin ollen muodostaa yhdessä uuden toimintakulttuurin.
Euroopan komission ohjeistuksen mukaan Euroopan Unionin tavoitteena on monikielinen Eurooppa, mikä edellyttää äidinkielen lisäksi kahden vieraan kielen hallintaa. Tutkimustulosten valossa projekti täyttää useimpien osallistujien kohdalla kyseisen monikielisyyden vaatimuksen, sillä projektissa puhutaan saksaa, englantia ja suomea. Englanti toimi ns. porttikielenä saksan kielelle, sillä ne kuuluvat samaan kieliperheeseen. Projektityöskentelyn kannalta tulevaisuudessa voisi pohtia, kuka suunnittelee aiheen ja kuinka yhteistyö toteutetaan, sillä tässä vaiheessa analyysin pohjalta voidaan sanoa, että vieraalla kielellä kommunikoinnin helpottamiseksi projektin aihe olisi pitänyt olla oppilaslähtöisesti suunniteltu. Näin eri kielten käyttötilanteet olisivat lisääntyneet ja monikielisyys olisi korostunut, kun oppilaat olisivat saaneet keskustella itselleen tärkeistä asioista, mitä myös vieraalla kielellä tapahtuva CLIL-opetusmetodi korostaa. Kun projektiin osallistuvat ryhmät sitoutetaan toimintaan projektin alussa, kaikki ottavat vastuuta ja yhteistyö toimii paremmin.
Tutkimus oli suunnattu ennen kaikkea projektiin osallistuville ryhmille: kouluille, opettajille, oppilaille, yrityksille ja yliopiston opiskelijoille. Tutkijoina toivomme, että projektin osapuolet saavat Pro gradu- työstämme uutta näkökulmaa projektin kehitystyöhön. Uskomme myös, että tutkimuksemme antaa pohjatietoa kaikille opettajille ja erityisesti kieltenopettajille, jotka toteuttavat kansainvälistä yhteistyötä koulussaan.
...
