Henkinen hyvinvointi koulun liikuntatunnilla : yläkoulun kahdeksasluokkalaisten ja liikunnanopettajien näkemyksiä aiheesta

Abstract

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää nuorten henkistä pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä, henkisen pahoinvoinnin näkymistä koulun liikuntatunnilla ja opettajien vuorovaikutuksellisia keinoja kohdata vaikeita sosiaalisia tilanteita oppilaiden kanssa. Keräsimme henkistä hyvinvointia kartoittavan kyselylomakeaineiston Keski-Suomen alueen yhtenäiskoulun kahdeksasluokkalaisilta oppilailta (n=25) ja haastattelut heidän kahdelta liikunnanopettajaltaan. Lisäksi haastattelimme yhden kyselylomakkeeseemme vastanneen tytön ja pojan. Kyselylomakeaineiston käsittelimme ristiintaulukoinnin avulla, laadullisen aineiston sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Lähestymisnäkökulma tulkintaan oli fenomenologinen.

Henkistä pahoinvointia nuorille aiheutti tutkimuksemme mukaan eniten heikot perhesuhteet. Myös koulupaineet, ongelmat ystävyyssuhteissa ja yhteiskunnan aiheuttamat paineet, kuten ulkonäköpaineet, aiheuttivat henkistä pahoinvointia. Tutkimusryhmämme tytöt olivat poikia masentuneempia. Tyttöjen mielialakyselyn vastaukset noudattivat pitkälti valtakunnallisia tuloksia, mutta pojat suhtautuivat asioihin keskimääräistä myönteisemmin. Tutkimusryhmässä 12 %:lla esiintyi lievää tai kohtalaista masennusta ja 4 %:lla vakavaa masennusta. Osoittautui, että yhteiskunnassa korostuva yksilöllisyys oli yhteydessä nuorten henkiseen hyvinvointiin ja siitä puhumiseen. Luottamuksen puute ihmissuhteissa ja erityisesti opettaja-oppilas-suhteessa liittyi myös nuorten kokemaan henkiseen pahoinvointiin.

Henkisen pahoinvoinnin esiintyminen liikuntatunnilla oli tytöillä ja pojilla osittain erilaista. Opettajat pystyivät havaitsemaan henkistä pahoinvointia normaalista poikkeavan käyttäytymisen, kuten epänormaali vuorovaikutus tai kehonkieli, perusteella. Joissakin tapauksissa oppilaat tulivat itse tai kaverin välityksellä kertomaan huolistaan opettajalle. Opettajien on kuitenkin vaikea havaita henkistä pahoinvointia jos oppilaat ovat haluttomia puhumaan henkilökohtaisista asioistaan.

Opettajat kokivat saaneensa ongelmaratkaisu- ja vuorovaikutustaidot lähinnä kokemuksen kautta. Kuunteleminen, läsnä oleminen, rauhallisuus ja luottamuksen osoittaminen nousivat opettajien puheessa tärkeimmiksi vuorovaikutustaidoiksi ongelmatilanteissa. Läheinen ja luottamuksellinen opettaja-oppilas-suhde voi edistää henkilökohtaisista asioista puhumista. Opettaja voi omalla toiminnallaan auttaa oppilaita selvittämään ongelmiaan ja samalla edistää nuorten henkistä hyvinvointia.