Representationer av svenska kulturen och identiteten i gymnasieläroböcker i A-svenska

Abstract

Tutkielmamme tarkoitus on selvittää, miten ja kuinka paljon ruotsalaista kulttuuria ja identiteettiä kuvataan lukion A-ruotsin oppikirjoissa. Hypoteesimme on, että kulttuuria esitetään oppikirjoissa, mutta käsittely ei ole mielenkiintoista ja se jää pinnalliseksi sekä stereotyyppiseksi.

Tutkimuksen materiaalina on neljä lukion kurssikirjaa, jotka kuuluvat sarjaan Varför inte! (Fiilin et al. 2002-2004). Saadaksemme tietoa myös kirjankäyttäjän näkökulmasta, haastattelimme lisäksi kuutta lukiolaista, joilla on kokemusta kyseisestä kirjasarjasta. Analyysin metodina käytämme kvalitatiivista diskurssianalyysiä, ja teoreettisena lähtökohtana kulttuurin tarkastelussa on Hofsteden (2001) neliosainen luokittelu, jossa kulttuuri jaetaan eri tasoista koostuvaksi. Nämä tasot ovat arvot, rituaalit, sankarit ja symbolit.

Analyysi osoitti hypoteesimme pääosin oikeaksi; kulttuuriin liittyviä diskursseja ja representaatioita esitetään, mutta suhteellisen epäkiinnostavalla ja pintapuolisella tavalla. Stereotyyppisiä kuvauksia löysimme kuitenkin yllättävän vähän. Kuten odotimme, haastatellut lukiolaiset ymmärtävät kielen ja kulttuurin välisen yhteyden, ja he haluaisivat opetukseen lisää ruotsalaista kulttuuria.

Tutkimus vahvisti entisestään käsitystämme kulttuurin opetuksen tärkeydestä vieraan kielen opetuksessa. Pohtiessamme tuloksia Kramschin (2006) teorian valossa, tulimme siihen johtopäätökseen, että kulttuurin opetus olisi mielekkäämpää, jos siinä selvemmin otettaisiin huomioon yksilön rooli kulttuurin jäsenenä. Lisäksi kulttuuriin vaikuttavat syvemmät tasot, kuten arvot, tulisi esittää yhteydessä pinnallisempiin tasoihin, eli sankareihin, symboleihin sekä rituaaleihin. Näin voitaisiin lisätä nykypäivän monikulttuurisessa maailmassa ensiarvoisen tärkeää kulttuurien välistä ymmärrystä.