Poliisin viranomaistiedottaminen kriittisestä näkökulmasta

Abstract

Tiivistelmä Lehtien rikos- ja poliisiaiheisten uutisten määrä on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Yleisölle ei välity, että poliisin tiedotusvälineille lähettämä informaatio on hyvin tarkoin rajattua. Viranomaistiedottamista säätelee 13 lakia ja seitsemän ohjetta, määräystä tai asetusta.

Tämä tutkimus käsittelee poliisin päivittäistä operatiivista toimintaa koskevaa viranomaistiedottamista kriittisestä näkökulmasta. Tutkimus kartoittaa viranomaistiedottamisen käytäntöjä, oikea-aikaisuutta, kielellisyyttä, avoimuutta, julkisuutta, luotettavuutta, objektiivisuutta ja eettisyyttä. Lisäksi tarkastellaan, miten poliisi palvelee joukkoviestimiä sidosryhmänään. Tutkimuksessa selvitetään vastaako viranomaistiedottamisen arki lakiin, valtionhallinnon viestintäsuositukseen (2002) ja poliisihallinnon omiin tiedotusohjeisiin kirjattuja yksityiskohtia. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan, sillä poliisin ja median suhdetta ei ole aikaisemmin lähestytty yhteisöviestinnän perspektiivistä siten, että tutkimukseen olisi yhdistetty Suomen laki.

Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka korpus muodostuu seitsemän uutisammattilaisen haastattelusta. Puolistrukturoitujen teemahaastattelujen aineistoa analysoitiin tematisoinnin ja tutkimusta varten luodun kolmiportaisen analyysimallin avulla.

Tulokset osoittavat, ettei poliisin viranomaistiedottamisessa noudateta valtionhallinnon viestintäsuositusta. Viranomaistiedotteet ovat usein epäselkeitä, tiedoiltaan puutteellisia ja sisältävät eettisesti kyseenalaisia ilmaisuja. Tiedottaminen ei ole oikea-aikaista eikä nopeaa.

Tutkimuksen mukaan poliisin palvelualttiudessa on huomattavia puutteita. Poliisi ei palvele mediaa iltaisin eikä viikonloppuisin, vähättelee journalistin tiedontarvetta, viivyttelee tietojen antamista ja kiertää julkisuusperiaatetta. Yrittäessään rajoittaa journalistin kirjoittamista poliisiviranomainen rajaa yksilön sananvapausoikeutta perustuslain (731/1999) 12 §:n vastaisesti.