Naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa

Abstract

The study investigated the addressing of digital violence against women in police work, criminal procedures, and support services. Utilizing police crime reports, focus group interviews with prosecutors and support service personnel, and online surveys from digital violence victims/survivors, the research aimed to comprehensively explore the challenges and opportunities in this context.

The evolution of communication technologies has significantly altered the landscape of violence against women, introducing diverse forms of harassment, threats, and control. The consequences of digital violence often impose severe and traumatizing damage on victims/survivors, constraining their autonomy, restricting participation, and narrowing their living environment.

Insufficient recognition and understanding, combined with societal normalization of digital violence in everyday life, demand educational development and heightened awareness. Addressing this issue requires investment in and research on interdisciplinary collaboration, conceptual refinement, standardized documentation practices, and improved regional service accessibility. Emphasis on digital media platform accountability is crucial.

Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa. Tutkimuksen aineisto koostuu poliisin rikosilmoitusaineistosta, poliisien, syyttäjien ja väkivaltatyön tukipalveluiden työntekijöiden fokusryhmähaastatteluista sekä digitaalista väkivaltaa kokeneille suunnatusta verkkokyselystä. Digitalisoituminen ja viestintäteknologioiden kehittyminen ovat muuttaneet naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, vaikutuksia ja seurauksia. Väkivallan, häirinnän, uhkailun, häpäisemisen ja kontrollin muodot ovat moninaistuneet. Digitaalisen väkivallan seuraukset ovat usein väkivallan kohteille syvästi haavoittavia, traumatisoivia, toimijuutta lamauttavia, osallisuutta rajoittavia ja elinpiiriä kapeuttavia.

Digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen keskeisenä haasteena ovat puutteet ilmiön tunnistamisessa, sen vakavuuden ymmärtämisessä ja asenteissa. Ilmiö on normalisoitunut osaksi arkea sekä läheisissä suhteissa että sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa. Käytäntöjen ja asenteiden muuttaminen edellyttää koulutuksen kehittämistä sekä tietoisuuden lisäämistä väkivallan eri ilmenemismuodoista. Ilmiöön puuttuminen vaatii myös moniammatilliseen yhteistyöhön ja tutkimukseen panostamista, käsitteiden tarkentamista, väkivallan dokumentoinnin käytäntöjen yhtenäistämistä sekä esitutkintapöytäkirjojen laatuun panostamista. Myös digitaalisen median alustojen vastuuta tulee korostaa ja palveluiden alueellista saatavuutta parantaa.