Mari Aro perehtyi väitöskirjassaan 7-12-vuotiaiden suomalaislasten kielenoppimiskäsityksiin. Aro havaitsi, että heidän käsityksiinsä englannin kielen oppimisesta ja käyttämisestä vaikutti vahvasti kaksi kulttuurista totuutta: ajatus siitä, että englantia tarvitaan ulkomaalaisten kanssa puhumiseen, ja siitä, että englantia opitaan kirjoista lukemalla.Lapset puhuivat erilaisista englannin kielistä: oli kouluenglanti, joka johtaa oikeaan, ulkomailla käytettävään englantiin, ja harraste-englanti, joka liittyi vapaa-aikaan, mutta ei sen paremmin englannin oppimiseen kuin sen käyttämiseenkään.Kaikkihan tiedämme että ”englantia tulee oppia, jotta osaisi puhua maailmalla”. Tästä olivat tutkimukseen osallistuneet oppilaatkin hyvin tietoisia. Merkityksellistä oli erityisesti se, että englantia oli tarkoitus nimenomaan puhua – kirjallisille englannin kielen taidoille ei tahdottu edes keksiä minkäänlaisia käyttötarkoituksia.Käsitys englannin opintojen pohjimmaisesta tarkoituksesta vaikutti myös s
iihen, miten lapset tulkitsivat omia kokemuksiaan. He katsoivat käyttävänsä englantia itse vain silloin, kun olivat käyneet ulkomailla tai tavanneet ulkomaalaisia ihmisiä ja puhuneet englantia: esimerkiksi englanninkielisten tietokone- tai Play Station -pelien pelaamista ei yleensä pidetty oikeana englannin käyttämisenä.Muodollisen opetuksen tarjoamat oppimisen mallit vaikuttivat paljon lasten käsityksiin. Koulun mallista johtui kenties myös ajatus siitä, että opittavat asiat löytyvät kirjasta ja ne opitaan sieltä lukemalla. Vaikka oppilaiden mielestä englannin oppiminen oli tärkeää siksi, että sitä osaisi puhua ulkomaalaisten kanssa, paras tapa oppia englantia oli heidän mielestään oppikirjojen lukeminen. Kun oppiminen käsitettiin lukemisen kautta tapahtuvaksi ja englannin käyttäminen puolestaan sen puhumiseksi, päädyttiinkin usein siihen näkemykseen, että englantia oppii puhumaan lukemalla ahkerasti.Lasten omia, luontevia tapoja toimia englannin kielen kanssa ja kautta – pelit, musiikki, televisio-ohjelmat, internet – ei pidetty englannin oppimisen tai käyttämisen kannalta merkityksellisiä, koska niiden parissa puuhaillessa ei ”ajatella englannin opintoja”. Mutta vaikka englanninkielisten Play Station –pelien pelaaminen on varmasti ennen kaikkea hauska harrastus, se on myös englannin käyttämistä. Saattaapa käydä niinkin, että korvan taakse tarttuu peliä pelatessa uusi sana tai ilmaisu, ja koulussa ”sitte vaikka tietäis sen vahingossa”, kuten yksi haastateltavista sanoi.- Kielenopetuksessa olisi tärkeää ottaa entistä paremmin huomioon oppijoiden käsitysten vaikutus kielenoppimiseen ja avartaa oppilaiden näkemyksiä siitä, mikä on englantia ja sen oppimista ja sen käyttämistä. Olisi myös aiheellista pohtia, miten voitaisiin rakentaa siltoja koululuokan ja oppilaiden arkielämän välille: englantiahan kuulee ja näkee Suomessa kaikkialla. Näin koululuokassa tapahtuva opetus liittyisi luontevammin koulun ulkopuoliseen maailmaan, mikä voisi tarjota oppijoille enemmän onnistumisen elämyksiä englannin luokassa, Mari Aro suosittaa.Aro haastatteli tutkimustaan varten 15:ä koululaista ensimmäisellä, kolmannella ja viidennellä luokalla.
...
The study is a longitudinal case study that examines the nature and development of beliefs that Finnish L1 elementary school children hold about English and the learning of English. The data were produced using semi-structured interviews. The participants (N= 15) were interviewed in Year 1 (aged 7), Year 3 (aged 10), and Year 5 (aged 12). The data were analysed from three perspectives: for the content of the participants’ beliefs, using the Bakhtinian notion of voice, and the sociocultural notion of agency. Data triangulation was thus achieved through the use of multiple theoretical and analytical approaches.The findings showed that the learners’ beliefs had both varying and repeated elements. The learners consistently said that, generally speaking, English must be learnt because it is needed abroad. However, their own motives for studying English varied considerably within the group and over time. While they said that the main use of English was speaking, they nevertheless considered
reading books to be the most effective way to learn English. The influence of formal teaching practices in their beliefs was very clear.Some of the learners’ beliefs were modified over time as a function of their own increasing experience with language learning, reflecting their own voice: some appeared to be conditioned by authoritative voices. Their beliefs were thus polyphonic. The authoritative views regarding English learning also seemed to modify the learners’ own experience: as accepted, ventriloquated cultural truths, they acted as a filter through which the learners saw their experience.The learners’ agency developed from co-operation with parents and teachers towards a more independent role in language studies. However, this process was not consistent for all learners: in Year 5 some learners began to portray themselves as passive recipients of teaching rather than as active students.
...
